Joet, taapäin kaikki virratkaa!
Ala kiertää idästä länteen, Maa!
Ja Aika, vainajas mulle anna,
sylilapsina luokseni vuodet kanna!
-- -- --
Nyt kalleintani
ma esiin manaan,
nyt tahtoni kaiken
panen kahteen sanaan --
Maan tytär, mulle
tule kevääs tuomaan,
sen virrat ohjaan
ma uuteen uomaan --
Maan tytti, mulle
kevättulvas tuo,
mun koskissani
sen kohista suo!
Velon kohtalolta
vain nuoruuttasi,
sitä manaan käsistä
murhaajasi!
Vaan muistois hornan
mä heitän heille,
jotk' opasti lapsen
elon korpiteille:
sun kuolontuskas
he tuntekoot
-- sun, joka mulle
osa minusta oot!
Sun harhas olkoot
vain houre-uni!
-- Nyt heräät tervennä,
kaivattuni!
Ei väsy sulle
käet kukkumasta,
en syksyn syliin
ma laske lasta.
en tiedä hornasta
tuskies,
en pala tuhkassa
muistojes!
-- -- --
Niin taapäin, Virrat, palatkaa!
Keri takaisin kierrot tuhannet, Maa!
Ja mult', Aika, mit' ahmasit, takaisin anna,
luo, koskematonna mun luokseni kanna!