-- Oi, katso, kristiveli,
ma mato veljes oon.
Näin alhaalla ken eli,
ei vaadi aurinkoon,
näin heikkona ken eli,
häll' yks on pyyntö vain
käy ohi, kristiveli,
hänt' älä huomaa lain!
Ja kaikki kristikansa
se kuuli pyynnön sen,
ja veljen, heikompansa,
armahti ihminen.
Ja veli heikompansa
kun polki polullaan,
taas kuuli kristikansa
kuin ääntä mustan maan:
-- Oi kiitos, kristiveli,
jo ohi tuska on:
elonsa mato eli,
niin, -- madon kohtalon!
Näin alhaalla ken eli,
häll' yks on armo vain:
oi kuolla, kristiveli,
sun huomaamattas sain!