Isä, hatara nuttu
ol' eloni tää,
se kylmän pitää,
ei lämpimää,
ja ainut antis
oli nuttu tää.
Ylen hajallansa
sen päällys on,
ja tasku puhki
ja pohjaton,
-- paha sinne säästää
mun mitään on.
Isä, käskevät paikata
nuttua mun...
Ah, paikkuutyöhönkö
poikas sun --!
Ja jok'ainut tilkku
tulis kerjätä mun...
Ja nuttu paikaten
pahenis vain --.
Ei, sellaisna kannan
kuin sulta sen sain
-- ja ihmiskummana
kuljen vain,
kunis poliisi Kuolema
tulee ja vie,
-- käsipuolessani
hän piankin lie, --
minut oljille korjaa,
nutun nurkkaan vie.
-- Mut aamuna uunna
puvun uuden saan.
Ken verhoa vanhaa
nyt paikkaamaan,
kun kohta uuden,
Isä, sulta saan!