suvilauantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä.
(Sävel: Hvila vid denna källa.)
Katsos, kun karit kiiltää
ja meidän ruuhet vettä viiltää
sillalla kahden taivaan,
kun laine laitaan liplattaa!
Henna, sun silmäs päilyy,
kun limo keulan yli häilyy,
sievästi soudat aivan.
Kas, sorsa kaislaan sukeltaa
pois perheineen;
nyt päiväs kunniaksi
ma laulun teen!
Katsos, kun karit kiiltää
ja myllyn siivet heloittaa,
Toitotus... harjulta heloittaa!
Suntio ruuhta johtaa
ja mela molskii, lumpeet hohtaa,
vilkuvi Sanna Heikkiin
ja Joki-Tuomas Anniin päin.
Tiirat ne luodon eestä
nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä,
päivässä lahna leikkii;
ma kaukaa pienen mökin näin,
siell' yksinään
vain asuu Kala-Aapo,
jo talaan nään.
Suntio ruuhta johtaa
ja lippalakki varjostaa,
silmää se varjostaa.
Tyyntä, jos katson minne,
jo puihin piilee kirkonrinne,
luhdalla leppätorvi
se kaiken karjan yhteen vie.
Rantaan jo juoksi uuhet
ja nienten taa käy maitoruuhet,
kuuntele herkin korvin:
on kaiku iltalaulun tie!
Oi, Henna, oi,
sun tähtes luonto loistaa
ja leikamoi!
Tyyntä, jos katson minne
ja päivän kuva kimmaltaa,
Toitotus.,. lahdesta kimmaltaa.
Käännä jo rannan kautta,
niin sivu soljuu tukkilautta,
puomilta airot taipuu
ja yli köyden ruuhi käy!
Juo, juo nyt äyskäristä
ja leilinsuuhun tappi pistä;
mailleen nyt päivä vaipuu,
ei kirkkoristin kultaa näy!
On ihanaa,
kun lämmin rintaa liehtoo
ja laulaa saa!
Käännä jo rannan kautta,
kun hieno tuulenhenki käy,
Toitotus... väreissä tuuli käy!
Ruuhell' on reitti auki,
taas puskee niinkuin vanha hauki
piirissä kultajuomun,
kun pilvisaaret viherjöi;
tummuu jo siniverhot,
ja veellä tanssii vesiperhot
kiiltäissä kalansuomun.
Kas, Aapo rantaan tulta löi,
taas tuohta tuo,
ja tervaskannot räiskyy
ja loimun luo!
Ruuhell' on reitti auki
ja meille nyökkää saaren puut,
koivut ja seljapuut.
Airoille armahaiset
ja hyvät mäkitupalaiset,
väyläänsä Aapo näyttää
ja kättä huitoo, minkä voi!
Janne se kovin kolskaa,
taas koittaa martinvapunpolskaa,
sylkee ja kättä käyttää,
jo pilli pienen äänen toi,
nyt keulassaan
hän puhkaa, polkee jalkaa
niin innoissaan.
Airoille, armahaiset,
nyt kukin tempoo tuhdollaan,
tuimasti tuhdollaan!
Suntio ohjas rantaan,
ja vene sinkui kauas santaan,
tulille nuori kansa,
nyt meill' on ilon lauantai!
Tervepä Aapo ukki,
myös terve Aapon vanha pukki,
kaikki on ennallansa,
vain pukki uuden parran sai!
Tuo kätes, noin
sun, Henna, pilviin nostaa
ma yksin voin!
Suntio ohjas rantaan
ja ruusun antoi Hennalle,
Toitotus... heljälle Hennalle.