Nouse, muorikulta,
kyllin näit jo unta,
pistä pesään tulta,
pane pöty pöytään,
nyt ei elämä oo enää ennallaan!
Katsos, tulee lunta,
pilven alta töytää,
tupruu tulvillansa pirtin akkunaan!
Katsos muori sentään
lumihöytäleitä,
perhoina ne lentää,
nyt ne maata syyti
niinkuin tuhmat lampaat kautta hevoshaan!
Pitkin pihateitä
kulkee kylmä kyyti,
talven kirkkaat kellot sill' on kaulassaan.
Nyt se talvi alkaa,
sill' on tuima puhti,
peittää kattomalkaa,
peittää peltomaita,
kannot katoavat villavaippoihin,
lumessa on luhti,
riihi, risuaita,
umpeen kiristyi jo kirkkopolkukin.
Syksyn selkää pestään,
talvi sillat laittaa,
nyt se keli kestää,
nythän päästään metsiin,
halonhakkuu alkaa, luistaa tukkityö.
Juokse muori aittaan,
lammasturkki etsi,
naapukka ja kintaat, tuo myös rantuvyö!
Ruunan vien nyt pajaan,
ryijyt päivänvaloon,
kesävaljaat vajaan!
Kas jo hiirakollaan
naapuri jo reellä kylään ajaa voi
appivaarin taloon,
siellä työssä ollaan,
rengit valtatieltä lunta lapioi.
Ensi pyhän suussa
aamukuutamolla,
kun on kuura puussa,
ajaa saat jo reessä
niinkuin pulski ruustinna saat liukua,
heh, on hauska olla,
ruuna reutoo eessä
kuunnellessaan kirkkotiellä tiukua.