Kyliä kulkevi Leenan Jukka
joka ilta joutessaan,
keikarihupsun on voideltu tukka,
helatuppi on kupeellaan;
korvalla keikkuvi samettilakki,
kaukaa jo loistavi punainen takki,
kyliä kulkevi Leenan Jukka
nakkia lyöden ja huijaten vaan.
Leenan Jukka on kiertänyt maita,
moukat töilleen tallustaa,
kuokkikoon peltoja lampuri saita,
kadon siitä se palkaks saa;
maalaistyttö on litteä ruuhi,
renki on tuhkimon tuhma kuin uuhi;
tuumii kopea Leenan Jukka,
laiskan toimissa taivaltaa.
Kaupungissakos riemua riitti,
siellä herrat käydä voi,
niijasi mampselit, ryökkinät kiitti,
siivosti silmän ne maahan loi;
siell' on vääpelit, kullat ja kuomat,
kestit jo pestissä, työssäkin juomat,
kun sitä asteli Leenan Jukka,
torvet ja rummut vastassa soi.
Kyliä kulkevi Leenan Jukka,
vaihtaa lainavaatteitaan,
töllissä uurtavi Leena rukka,
kiskoo ja penkoo pellollaan,
toimii ja toivoo ja anteeksi antaa,
parhaimmat palat se pöydälle kantaa,
kullan muruksi poikaansa kutsuu,
poika se kyliä kulkevi vaan...