Hila hoi — ja se nummi kun vastasi: hoi,
hila hoi, hila hei sekä heisaa,
siron peipposen pilli jo koivussa soi,
ja pensaissa kerttuset veisaa.
Ja nythän on touko ja pellolla työ
ja nythän on tuomessa tuoksu,
somat neitoset kankaan pirtoja lyö,
on pirtissä touhu ja juoksu.
Kävin illalla helkaniemellein,
joka kunnaalla uus oli nuttu,
kalavirsuni talaan suojassa tein,
kävi lehdossa nauru ja juttu!
Oli talvella hanki ja ummessa tie,
tytöt tympeitä, piilossa illoin — —
Mikä kultani mieleenkin tullunna lie,
oli äksy ja äyskivä silloin!
Mut nyt minä tanhulla teuhata saan,
meni reppurin laukussa talvi,
minä hulivili nauran ja laulelen vaan
ja karjoja kaitsevi Malvi.
No, voi sun kanttura, koitas vaan,
hila hoi, hila hei sekä heisaa,
kas, Malvi se laulavi kaitessaan,
suvikerttuset pensaissa veisaa!