Katinka oli nyt kuudentoista ikäinen; hän oli kasvanut; muotojen
kulmikkuus, liikkeiden ujous ja kömpelyys, joita tavataan kasvavilla
tytöillä, olivat vaihtuneet vasta puhjenneen kukan sopusuhtaiseen
tuoreuteen ja sulavuuteen; mutta hän ei ollut muuttunut. Samat olivat
hänen siniset silmänsä ja hymyilevä katseensa, sama myös tuo otsan
kanssa melkein yhtenä viivana jatkuva suora nenä kovine sieramineen, ja
tuo valoisasti hymyilevä pikku suu, -- samat nuo pienen pienet
kuoppaset läpikuultavilla punaposkilla, samat valkoiset pikku kädet...
ja niinkuin ennenkin hänelle jostakin syystä aivan erikoisesti sopi
"puhtosen tytön" nimitys. Uutta oli hänessä ainoastaan paksu, vaalea
palmikko, jota hän kantoi suurien tavalla, ja nuori rinta, jonka
ilmaantuminen häntä huomattavasti ilahutti ja hävetti.
Vaikka Ljubotshka oli aina hänen kanssaan yhdessä kasvanut ja
kasvatettu, niin Ljubotshka oli kuitenkin kaikissa suhteissa toinen
tyttö.
Ljubotshka oli lyhyenläntä kasvultaan, ja hänen jalkansa olivat
englannintaudin tähden käyrät ja ruumiinrakennus sangen ruma. Koko
hänen olennossaan ei ollut muuta kaunista kuin silmät, ja nämät silmät
olivat todellakin ihanat, ne olivat suuret, mustat ja ne ilmaisivat
niin vastustamattoman miellyttävää arvollisuutta ja lapsekkuutta, että
väkisinkin herättivät huomiota. Ljubotshka oli kaikissa asioissa
yksinkertainen ja luonnollinen; mutta Katinka ikäänkuin tahtoi olla
jonkun toisen näköinen. Ljubotshka katseli aina suoraan ja joskus
pysäytti nuo tavattoman suuret, mustat silmänsä johonkin vieraaseen ja
katsoi niin kauan, että häntä siitä toruttiin, sanoen, ettei tuommoinen
ole kohteliasta; Katinka sitävastoin mielellään laski alas
silmäripsensä, siristeli silmiään ja vakuutti olevansa lyhytnäköinen,
vaikka varmaan tiedän hänen nähneen erinomaisesti. Ljubotshka ei
rakastanut olla vieraiden nähden olevinaan, ja kun joku häntä vieraiden
läsnä ollessa rupesi suutelemaan, niin hän nyrpistelikse eikä sanonut
voivansa kärsiä _hellyyksiä_; Katinka sitä vastoin rupesi vieraiden
läsnä ollessa hyvin helläksi Mimmille ja rakasti kulkea kaulatusten
jonkun tytön kanssa pitkin salia. Ljubotshka oli hirveä naurusuu ja
joskus naurukohtauksen saatuaan juoksi käsiä huitoen pitkin huonetta;
Katinka sitä vastoin tukki suunsa nenäliinalla tai käsillä, kun alkoi
nauraa. Ljubotshka aina istui suorana ja kävi kädet riipuksissa;
Katinka piteli päätänsä vähän kallella ja kävi kädet yhdessä.
Ljubotshka oli aina hirveän ilonen, kun hänen onnistui päästä puheisiin
jonkun täysikäisen herran kanssa, ja sanoi menevänsä välttämättä
naimisiin husaarin kanssa, mutta Katinka sanoi kaikkia miehiä pahoiksi,
ja ettei hän ikinä mene naimisiin; hän muuttui aina ihanteiseksi aivan
kuin olisi pelännyt jotakin, kun joku miespuolinen puhutteli häntä.
Ljubotshka alituisesti moitti Mimmiä siitä, että häntä pinnistetään
korseteilla niin kovasti, "ettei voi hengittää", ja rakasti hyvää
ruokaa; Katinka sitä vastoin usein pisti sormensa liivin alle ja näytti
meille, kuinka korsetti oli väljä, ja söi tavattoman vähän. Ljubotshka
rakasti piirustella päitä; mutta Katinka piirusteli vaan kukkia ja
perhosia. Ljubotshka soitti hyvin selvästi Fieldin konsertteja,
muutamia Beethovenin sonaatteja; Katinka soitti variatsioneja ja
valsseja, hidastutti omin päin tempoa, hakkusi pianoa, alituisesti
painoi pedaalia ja ennen kuin alkoi soiton, otti tunteellisesti kolme
akordia _arpeggio_.
Mutta Katinka oli silloisen ajatukseni mukaan enemmän "suuren"
näköinen, ja sentähden myös paljon enemmän minua miellytti.