Miihkuli (Kiirehtii, viinalaskuaan penkin alta laukkuunsa työntäen.) A
vot todellakin... kanki todellakin... Vot rahaa miehille tulee...
Mikko Siunattu. Litviikkikankipahan soi... (Lähdön touhussa) Niin hän
soi ihanasti ja kirkkaasti kuin enkelien laulu... tää litviikin
kutsu... Tule, Juikurinen... tule, veikkonen... (mennessään) kun ruunu
kutsuu.
Juikurinen (Muka leikkiä laskien) Ka, eipähän sitä tämmöisen
enkelilaulun aikana kehtaa laiskakaan tätä sydäntään paaduttaa.
(Menee.)
Miihkuli (Jouduttautuu, nostaa laukun selkäänsä.) Ja minä... Vot viinat
myön... rahat kokoon ja viinat... ylen väkevät viinat myön... A vot!
(Silja tulee ovessa vastaan kahvipannu kädessä. Tervehtii) A vot!
(Pysähtyy. Maireasti) Ihana tyttö! Ylen olet ihana tyttö! (Heittää
laukun maahan, lähennellen) Minä oikein kovasti rakastan sinua.
(Heittää muiskun) Oikein rakastan sinua, tyttö. (Lähestyy.)
Silja (Uhkaa pannulla.) Tulehan siihen, niin saat! (Täyttää pannun
nopeasti, korvossa pistäen.)
Miihkuli (Kaivelee taskuaan, hyvin imelästi.) Sormukset annan ihanat...
rintaneulat annan... (lähestyy) kaikki annan... jos annat muiskun...
Silja (Uhkaavasti.) Elä tule, kuule!... Naimisissa oleva mies!
(Vetäytyy pois.)
Miihkuli. A mitä jos naimisissa, kun on muija Venäjällä... Silkkihuivit
saat... jos kuin koreat silkkihuivit. (Heittää sormisuukon. Maireasti.)
Nauhat ja kammat ostan... ja ylen hyvänä pidän... (lähestyy) ylen
rakastan. (Lähestyy.)
Silja (Viskaa kahvipannusta vettä silmille.) Tuosta saat... hyvänä
pitäjä! (Pakenee.)
Miihkuli (Kuivaa silmiänsä) Eh sinä!... Eh sinä syntinen himo, mihin
saatat vanhan miehen... Mutta kuin tuossa voit, kun ei ole muija
mukana! (Huitasee kädellään. Nostaa laukun selkäänsä.) Ah sinä himo!
Kuin kauvan saat nyt, Miihkuli, katua... katua da paastota... da
anteeks syntiä anoa... (Kuivaa kyyneltään.) Eh, sinä synti... Eh sinä
viekas synti. (Yrittää lähteä.)
Jorkka (Tulee vastaan.) Nohan!
Miihkuli (Pelästyen, kierrellen.) Ka, ei niin mitä veli!... Siinä veli,
miehet karttua vetivät, a minä sain vedet silmilleni. (Levittelee kuin
ymmällä käsiänsä.) Ei ymmärrä... Ei niin mitä ymmärrä, veli! (Luikkii
pois.)
Jorkka (Yksin oudostellen.) No, sekö teki miehen niin araksi... kun ei
kauppojakaan enää hiero!
Mikko Siunattu (Saapuu.) No, nyt kun on tätä rahaa, niin... no nyt,
Jorkka, ei puutu muuta kuin... kuin ijankaikkinen elämä... eli kuin
sinä luulet, Jorkka? (Touhuaa.) Kuin, kuin arvelet, Jorkka?
Jorkka. Jaa... ettäkö?
Mikko Siunattu (Umpimähkään.) Ka, vaikka että... Hän, Miihkuli, tuo
sieltä... viinaksia, tuo hän sieltä, Miihkuli. (Etsii astiaa.)
Viinat... viinat tuo Miihkuli meille... ja meitä ei tää viina niin
kuin... niin kuin pilaa. (Miihkuli palaa viinaleili kädessä, mukanansa
toiset miehet, jotka haalivat astioita.)
Jorkka. Tähän, Miihkuli... jos vaikka puoli ryyppyä tähän.
Miihkuli (Kaataa Siunatun kuppiin viinaa.) Markka ryyppy. (Toiseen.)
Yksi markka kymmenen penniä ryyppy. (Siunattu ryyppää.)
Juikurinen (Ojentaa kuppia.) No, lirauta häntä sitte tuohonkin!
Miihkuli (Kaataa) Yksi markka kaksikymmentä penniä ryyppy...
Matikainen (Astioinensa.) No, jos sitte tuohonkin... löräyttäisi.
(Nauraa)
Miihkuli (Kaataa) Huokeata on viina... Markka neljäkymmentä ryyppy.
Yksi markka viisikymmentäpenniä ryyppy.
Jorkka (Saapuu ropeinensa.) No siihen myös täysi rove ja väkevää...
niin että miehellä on mitä vastaan puoliaan pitää!
Miihkuli (Kaataen.) Ylen... ylen on huokeaa viina. Markka kuusikymmentä
ryyppy. Ei ole kallista viina... rahat otamme litviikissä... Kaksi
markkaa korkoineen ryyppy. (Pekka Polykarpus saapuu puolijuosten
ojentaa astiaansa.) A vot Pekka Polykarpus. (Kaataa ropeeseen.)
Puolitoista markkaa ryyppy.
Pekka Polykarpus. Häh?
Miihkuli (Huutaa korvaan.) Kaksi markkaa ryyppy!
Pekka Polykarpus. Mitä?
Miihkuli (Kovemmin) Kolme markkaa ryyppy!... Vot, Silja!
Silja (Saapuu kahvipaahdin kädessä, Miihkulille uhkaavasti.) Vieläkö
tulet siinä... muiskuinesi!
Jorkka (Tarttuu tuppeensa.) Mitä? (Uhkaavasti) Muiskuako?
Miihkuli (Sotkien asiaa.) Ei niin mitään. (Äkkiä, tietämättömäksi
tekeytyen) A mitä todellakin puhut, neito?... A vot, mitä puhut?
Silja (Nuhdellen.) Vanha ukonretale vielä.
Jorkka (On vetänyt puukkonsa, oikea polvi koholla, takoo polveen niin
että puukon terä on pystyssä, uhkaillen.) Miihkuli!... Perr... rrrr...
rrr (kääntää terän suoraan polveaan kohti.) Lyönkö minä jo näin päin?
Mamman Liisa (Saapuu valjaat olalla, hämmästyy ja kovenee oitis.) So...
Sis-so... Mitä tämä on! (Kovenee ja levitteleikse kuten emäntä) Niin
kuin sanottu, niin puukot pois... Sis-so!... Sillä niin se seisoo
sanassakin, että sota ja puukot ja veriset vaatteet... ja että ne pitää
hävittää... jo auran vantaiksi.
Jorkka (Pistää puukon tuppeen.) Mutta sen minä sinulle, Miihkuli,
sanon, että jos vielä... niin siinä pitää olla sota ja veriset
vaatteet...
Miihkuli (Asiaa sotkien hädissään.) Vaatteet, veli... vaatteet
tarvitaan... kuusi markkaa metri, Miihkulilla on hyvää vaatetta...
Viisi markkaa metri. (Pyyhkii pelon hikeä, itsekseen.) Eh sinä vanha
himo!
Mamman Liisa (Siljalle.) Ja Silja!... Kahvin keittoon... Se mikä kuuluu
hyvään menoon, niin se vain, ja muusta on pietti. (Silja lähtee.)
Matikainen. Juo nyt Liisakin vähän tästä ropeesta... tätä miestä
väkevämpää. (Nauraa.)
Juikurinen (Ehättää väliin.) Olisihan tässä minunkin ropeessani.
(Pisteliäästi.) Minun huulenihan tämä ei ole likaantunut toisen ämmän
huulessa niin kuin (muljauttaa Matikaiseen) monen muun miehen huuli...
(tarjoo rovetta) kun ei satu olemaan ihan yhden emännän mies.
(Hymyilee) Niin että ryyppää pois, Liisa!
Mamman Liisa (Ottaa astian, Miihkuli varustautuu myymään lisää
miehille, jotka nykien, viittoen ja supisten pyytävät.) No, se mikä
Sanassa ja... mikä Kaanaan häissäkin, niin se tässäkin talossa.
(Ryyppää) Hyh-hyh!... Olihan siinä sen "hyvän viinan" voima. (Miehet
ovat ryypiksineet.) Ja nyt... (juominkia keskeyttäen) nyt on jo top...
(Kuin leventelevä emäntä) Top viinalle tässä talossa. (Kovenee) So,
Miihkuli! Tässä talossa ei ole Sodoma, että juovutaan... Ja jos joku
tahtoo juovuksiin asti, niin se metsään... Sis-so!... Niin-kuin-niin!
Miihkuli (Ehättää lähtöä touhuten.) Metsään menemme... Menemme...
kaikin menemme metsään... Sinne... sinne viemme viinat... Vot menemme
metsään... vot!
Miehet (Sekaisin hälisten.) Sinne... Metsään... Sinne (menevät)
menemme... sinne...
Miihkuli (Mennessään.) Menemme... menemme.,. veljet!
Mamman Liisa (Siljalle.) Ja nyt, Silja! Niin kuin sanottu! (Tarkastelee
rautakankea.) Kestääköhän tuo kankipahuus. (Siljalle.) Niin kuin
sanottu, niin keität kahvit ja viet miehille ennen kuin juovat rahansa
viinaan, ja sanot, että jos ovat humalaisia, niin tämän talon ovi on
kiini... (Pyörähtää) Niin-kuin-niin!... Minä vain pyörähdän vääntämässä
pari kiveä tieltä syrjään. (Lähtee kanki olalla.) Linkun-lankun!
Silja (Panee pannun tulelle.) As kun tuokaan tuli ei kunnolla pala.
(Puhaltaa lieteen) No... rupesipas toki palamaan. (Laulaa kahvia
keittäessään.)
Sulle ma, kultani, kahvia keitän,
vaikk' olet uskoton mulle.
Toiveeni turhat ma tuulehen heitän
ja ain' elän, armaani, sulle.
(Ottaa pannun, kaataa siitä hieman selvittääkseen pannun, kerraten)
Toiveeni turhat ma tuulehen heitän,
ja ain' elän, armaani, sulle.
(Aikoo lähteä, pannu kädessä)
Jorkka (Saapuu, asettuu eteen.) Nyt, tyttö... nyt sitä puhutaan suu
puhtaaksi rakkaudesta, vaikka taivas halkeaisi ja putoaisivat sarvet
pirulta.
Silja (Terhistyy.) Luuletko sitte sinun kehumisesi pelottavan... pyh!
(Heilauttaa pannuaan)
Jorkka (Rivakasti) Jeekuti... Jeekuti! kun minä rakastan sinua, ja nyt
se tulee se kosiminen ja kova ja aivan Härmän tavalla! (Käsi tupessa)
Tohditkos sinä tyttö katsoa vaikka puukon terää? Häh?
Silja (Ynseäksi tekeytyen.) Ala mennä siitä... tahi! Luuletko, että en
tohtisi... ja vaikka silmiin katsoa.
Jorkka. No niin, se piti oman kullan... Ja tahdotkos sinä, tyttö, tulla
kullaksi tälle pojalle, jolla on puukko näin?
Silja. Pyh! (Pyörähtää) Kesytettäisiin ne nyt paremmatkin!
Jorkka. No sitte, Silja! Koska sinä et pelkää katsoa puukon terää, niin
lyö kättä päälle, että rojahtaa, niin että on valmis naimiskauppa.
Silja (Pannu vasemmassa kädessä.) No... Jo oli menneeksi... (Lyö
kättä.) Ei sitä ole surkeiltu suurempaakaan!
Jorkka. No niin sitä piti!... Ja sitte pusut sen päälle, sanoi Lapuan
likka kihloistansa. (Suutelee.)
Silja. No vielä toiset, sanoi tään talon tyttö muiskuistansa. (Laskee
pannun pois ja suutelee uudestaan.) Niin loppui se Liisa tädin
"linkun-lankun." (Ottaa pannunsa.)