Joku aika sen jälkeen kuin olin kirjoittanut Lauri Stenbäckin
elämäkerran, sain käsiini päiväkirjan, jonka tekijä, Jooseppi
Reinhold Hedberg, oli hänen ylioppilastovereitaan. Stenbäckin nimi
mainitaan siinä usein, ja useita lisäpiirteitä hänen kuvaansa
olisin siitä saanut, jos se ajoissa olisi joutunut käytettäväkseni.
Kumminkaan päiväkirja ei sisällä mitään oleellisesti uutta
runoilijasta; sen arvo on etupäässä siinä, että se luo valoa
silloiseen ylioppilaselämään yleensä ja varsinkin heränneitten
ylioppilasten elämään 1830-luvun loppupuolella. Omistajan luvalla
olen poiminut siitä semmoisia piirteitä, joissa ajan tavat ja
elämänkäsitys ilmenevät.
Päiväkirjan tekijä oli syntynyt Oravaisissa 25 p. helmikuuta 1817,
ja hänen isänsä oli Kimon rautaruukin kirjanpitäjä Elias Reinhold
Hedberg. Hän oli tullut ylioppilaaksi 11 p. kesäkuuta 1834, samana
päivänä kuin hänen kahta vuotta vanhempi veljensä Fredrik. Veljekset
näyttivät alusta aikain olleen selvillä elämänurastaan: molemmat
olivat ilmoittautuneet teologiseen tiedekuntaan. Käytännöllisiin
toimiin harjaantuneelta isältään he olivat perineet ehdottoman
taipumuksen samanlaisiin tehtäviin; he pystyivät vaikka minkälaisiin
käsitöihin ja tekivät itse mitä vain tarvitsivat. Paitsi sitä,
että he tarpeen tullen auttoivat isäänsä raudan punnitsemisessa
ja myynnissä ynnä muissa toimissa, tekivät he puukkoja terästä
alkaen tuppeen saakka, korjasivat pyssynsä, valmistivat koukkuja ja
kaikenlaisia pyydyksiä veden ja metsän viljaa varten, nikkaroivat ja
maalasivat huonekaluja, tapiseerasivat huoneita, ja, kun hätä käski,
paikkasivat saappaansa ja parsivat sukkansa. Tämän ohella he olivat
synnynnäisiä luonnontutkijoita. He tunsivat kotiseutunsa kaikki
elävät ja kasvit ja keräilivät niitä ahkerasti; linnut täytettiin
ja kasvit kuivattiin. He pitivät silmällä ja panivat muistiin,
milloin linnut keväisin ensiksi ilmaantuivat, ja työskentelivät
mielellään puutarhassa. Muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin Hedberg
veljekset ehkä olisivat ruvenneet joko lääkäreiksi taikka vartavasten
luonnontieteilijöiksi; herännäisyyden aikakaudella oli itsestään
selvä asia, että vakavamielisestä kodista lähtenyt nuorukainen rupesi
papiksi.
Jo ennenkuin pääsivät yliopistoon, veljekset olivat joutuneet
herännäisyyden piiriin. Vaikkei sitä päiväkirjan lyhyessä johdannossa
suorastaan sanota, on kumminkin tiettynä, että se oli tapahtunut
ruukinhoitajan Otto Mauritz von Essenin pojan, Kaarle Kustavin,
vaikutuksesta. Niinkuin Stenbäckin elämäkerrassa on mainittu, palasi
tämä, joka jo 1830 viisitoistavuotiaana oli tullut ylioppilaaksi,
loppukesällä 1832 Jonas Laguksen luota Ylivieskasta, missä oli
ollut kotiopettajana, heränneenä ja täynnä palavaa intoa levittää
uskoaan muillekin. Lähinnä hänen oma kotinsa sekä Hedbergin ja
ruukin toisenkin kirjanpitäjän, Johan Fredrik Reuterin, perheet
tarjosivat vaikutusalaa nuorelle parannussaarnaajalle, ja kaikissa
näissä kodeissa hän toimikin hyvällä menestyksellä. Reinhold
Hedberg puolestaan kertoo, että hän nauttiessaan yksityistä
opetusta ylioppilastutkintoa varten pastori Matthias Achrénin luona
Karvatin kylässä "jo vähin harrasteli uskontoa (äflades smått med
religionen), rukoillen aamuin ja illoin", ja sentähden hän kai samoin
kuin Fredrik veljensä päätti ruveta papiksi.
Päiväkirjan muistiinpanot rajottuvat päivän pikku tapahtumiin
sekä ilmanlaadun mainitsemiseen. Siitä huolimatta taikka osaksi
juuri sentähden on niillä arvonsa. Hedberg ei koskaan antaudu
mielikuvituksen johdettavaksi, vaan pysyy kiinni jokapäiväisessä
asiallisessa. Lukija tutustuu pikkuseikkoihin, jotka kaikessa
vähäpätöisyydessään muodostavat melkoisen osan elämää. Siinä kohden
täydentää tämä päiväkirja semmoisia lähteitä kuin Lauri Stenbäckin
kirjeet, joissa tuskin ollenkaan kosketellaan elämän käytännöllisiä
puolia.
* * * * *
Päiväkirja alotettiin syksyllä 1835 Lapualla, minne Hedberg veljekset
olivat lähteneet marraskuun loppupuolella oppiakseen suomea. He
viipyivät siellä ainoastaan yhden kuukauden, jonka tähden edistys
ei voinut olla suuri, semminkin kun he asuivat yhdessä. Opettelu
tapahtui niin, että luettiin kielioppia, harjoteltiin puhumista
talonväen kanssa ja käännettiin ruotsalaisesta virsikirjasta
suomeksi; muuan ylioppilastoveri, joka lapualaisena osasi suomea,
korjaili käännöksiä. Väliaikoina ammuttiin harakoita y.m. lintuja,
jotka Fredrik täytti. Joka päivä Reinhold puhuu uskonnollisista
murheistaan, huokaa ja rukoilee lukien Uutta Testamenttia, Belteriä
ja virsikirjaa. Hän kaipaa henkilöä, jonka kanssa voisi puhua
uskonnollisista asioista ("om religionssaken"); Fredrikillä näyttää
olleen muuta ajateltavaa. Kun joulukuun keskivaiheilla sairaana
makaava äiti kotoa kirjoittaa saavansa lohdutusta huolissaan, jos
pojat ovat hyvin oppineet suomea, vaikuttaa se Reinholdiin kuin
ukkosen isku. Hän valittaa ääneensä, sillä hän rakastaa äitiänsä
ylenmäärin -- "eivätkä he osaa suomea"!
Jouluksi veljekset palasivat kotiin. Joulutavoista mainittakoon
seuraavat: 24 p. käydään saunassa, "koska oli jouluaatto". Lahjoja
jaettiin, mutta joulukuusta ei mainita. Joulupäivänä, jolloin
oli -32 astetta, noustaan k:lo 4:ltä ja ensi tehtäväksi sytytetään
kynttilöitä akkunoihin ja pihalla "hissataan" lyhtyjä jouluriukuun
(julstång), joka pari päivää ennen oli tuotu metsästä ja pystytetty
pihalle. Sen jälkeen mennään kirkkoon, missä Achrénit, isä ja
poika, saarnaavat. Uuden vuoden aattona valetaan tinaa, ja lyhdyt
jouluriu'ussa ovat jälleen sytytetyt.
* * * * *
_Vuodelta 1836_ on päiväkirja vaillinainen: koko alkupuolivuotta
on revitty pois, jo muistiinpanojen alkaessa Hedbergit ovat
kotona kesälomalla. -- Tänä kesänä, niinkuin myöhemminkin miltei
säännöllisesti loma-aikoina, näyttävät opinnolliset huolet suuressa
määrässä unohtuneen. Veljesten aika kuluu näet enimmältään reippaiden
poikien tavallisiin huvituksiin. Milloin heitetään kiekkoa tai
keilaa, milloin hoidetaan sirkkuja tai muita häkkilintuja ja kanoja,
milloin kerätään kasveja taikka tehdään pitempiä purjehdus- ja
kalaretkiä, taikka käydään metsästämässä tai marjassa. Heinäkuun
lopulla "Kalle" (von Essen), joka koko lukuvuoden oli ollut
kotiopettajana Puhoksen tehtaalla Karjalassa, tulee käymään kotona.
Jonkun päivän päästä hän matkustaa pariksi viikoksi Ylivieskaan.
Palattuaan sieltä hän jälleen virkistää Reinholdin uskonnollisia
harrastuksia. He puhuvat keskenään uskonnollisista asioista, ja Essen
lainaa toverilleen "Armon järjestyksen" luettavaksi. Paitsi tätä
kirjaa Reinhold lueskelee Retziuksen saarnoja, Freseniuksen kolmea
autuuden sääntöä, puhumatta Uudesta Testamentista; joskus veisataan
kodissa yhteisesti virsikirjasta.
Syyskuun 13 p. veljekset lähtevät Helsinkiin. Ero kodista on
"katkera", vaikka isä omalla hevosella saattaa poikiansa Härmään.
Tiellä puhutaan uskonnosta. Härmästä pojat jatkavat kyytihevosella,
mutta omissa ajoneuvoissa. Lapualla he poikkeavat yöksi pappilaan,
missä heidän ystävänsä ja serkkunsa Lauri Achrén on apulaisena
rovasti Hildénillä, ja samoin Hämeenlinnassa rehtori Gabriel Borgin
luokse, jossa Reinhold "pakotetaan" juomaan illalla lasi totia
sekä aamulla eineen jälkeen lasi viiniä ja punssia. Tässä niinkuin
muulloinkin huomataan Reinhold Hedbergistä, että siihenkin aikaan oli
ylioppilaita, jotka harrastivat raittiutta. Matka, joka kaikkiaan
kesti viisi vuorokautta, oli päiväkirjan mukaan tunnelmaltaan
surullinen. "Matka meni", Reinhold kirjoittaa, "Jeesuksen avulla
hyvin, mutta lystiä se ei ollut, sillä me olimme murheellisia" --
ja hän "rukoilee Jumalaa köyhyydessään ja surussaan". Huutijärven
kestikievarissa Kangasalla veljekset tapaavat hurskaan, ystävällisen
papin, jonka seurassa pysyttäytyvät lähelle Hämeenlinnaa, mutta
Reinhold on vaitelias eikä avaa sydäntään hänelle. -- Helsingissä
Hedbergeillä oli asunto vuokrattuna lääninkonttoristi Björkellin
luona "Estnäsin mäellä", ja sinne he suoraan ajoivat.
Oli sunnuntai, kun saavuttiin perille, ja koska ei ollut ruokaa
kotona, syötiin päivällinen erään toverin luona. Sieltä mentiin
yhdessä iltapäivällä Lauri Stenbäckille, missä tavattiin R. I. Holsti
ja Z. Gallenius sekä myöhemmin veljekset Kaarle ja Aug. Heikel, jotka
paitsi ensinmainittua kuuluivat Hedbergien lähimpään tuttavapiiriin.
Palattuaan kortteeriinsa Reinhold "lukee päivän evankeliumin ja
rukoilee Herraltaan Jeesukselta Kristukselta valoa, rohkeutta ja
voimaa surussaan". -- Seuraavana päivänä käydään ilmoittautumassa
rehtorin, inspehtorin ja kuraattorin luona.
Hedbergien asunnosta ei saada tietoa, mutta muutoin käy heidän
jokapäiväinen elämänsä selville. Päivällinen tuodaan jostakin
ruokapaikasta (spisqvarter) porttöörillä. Aamuin ja illoin syödään
niin kauan kuin piisaa kotoa tuotua leipää, lihaa ja voita, jonka
jälkimäisen säilyttämiseksi veljekset itse tekevät suolavettä. Kun
kotoiset ruokavarat ovat lopussa, ostetaan uutta kaupungin torilta.
Markkinoilla ja joskus muulloinkin ostetaan omenia ja nisuleipää
ja silloin syödään aikalailla (dugtigt). Usein ostetaan perunoita,
munia, nahkiaisia y.m. ja keitetään tai paistetaan. Myöskin on
tapana keittää puuroa. Kahvin juonti ei näy olleen säännöllistä;
teestä puhutaan useammin ja sitä juodaan illoin. Vieraanvaraisuus
on yleinen: veljekset syövät ja juovat usein teetä toveriensa
luona ja toiset heidän luonaan. Komeudesta elämässä ja puvussa ei
ilmaannu merkkiäkään, jollei semmoisena pidetä sitä, että Reinhold
eräänä päivänä ostaa kiiltovoiteen aineksia ja valmistaa itselleen
saapasmustetta. Se oli nähtävästi kuitenkin poikkeus tavallisuudesta,
sillä useimmin hän ostaa ihraa voidellakseen jalkineitaan. Talvella
käytettiin "kaprokkia" päällysvaatteena, mutta kalosseja ei koskaan
mainita. Tulitikkuja ei ostettu, vaan tehtiin omakätisesti. Rahan
puutetta veljekset eivät ensinkään kärsineet; päinvastoin he joskus
lainasivat muille. Rahana liikkui kehnoja riksin setelejä, jotka
helposti hajosivat käsissä; sentähden mainitaan aika ajoin päivän
tapahtumien joukossa: "liimasin muutamia setelejä".
Päiväkirjasta päättäen veljeksiä ei voi syyttää laiskuudesta. Aamusin
noustaan kello 5:ltä tai 6:lta, jopa joskus varemminkin, lukemaan;
kun unta riittääkään tai 8:aan, on omatunto levoton. Edelleen
käy ainakin Reinhold ahkerasti luennoilla, tietysti etupäässä
teologisilla; mutta hän kuuntelee myöskin professori Reiniä Suomen
historiassa. Sitä paitsi ainekirjoitus latinan- ja ruotsinkielellä
vie runsaasti aikaa. Varsinaisten opintolukujen rinnalla luetaan
tuskin muuta kuin hengellistä kirjallisuutta, nimittäin joka päivä jo
ennen mainituita hartauskirjoja ja niiden ohella Willcockin kalliita
hunajapisaroita (lahja toverilta Joh. Wegeliukselta), Hengellisiä ja
Lähetyssanomia y.m.s. Maallista kirjallisuutta mainitaan aluksi vain
Nilssonin Fauna.
Ylioppilaitten tavalliset huvitukset ja iloinen seuraelämä näyttävät
olleen jotenkin vieraita Reinhold Hedbergille -- Fredrik oli kaikesta
päättäen vähemmin askeettinen. Kun joku päivä tai iltakausi on
kulunut toverien kanssa iloisessa pakinassa, niin Reinhold valittaa
tunnonvaivoja. Joskus kiihtyy hänen levottomuutensa tavattomasti,
niinkuin näkyy seuraavasta otteesta: "19 p. lokakuuta -- -- Luin
Armon järjestystä (jonka oli kirjahuutokaupasta ostanut), itkin ja
rukoilin uskottomuuttani, kun en jätä tämän maallisen huolenpitoa
Jumalalle, vaan murehdin lukuja enemmän kuin sieluni tilaa. Sentähden
ei minulla ole rauhaa, ja eilen ehtoolla olin kovin peloissani ja
rukoilin luullen olevani ilman Jeesuksen ansiota. Jos kuolen tänä
yönä, minä ajattelin, niin on puolustajani tuomarin edessä vaiti, ja
minä joudun kadotukseen. Surumielinen koko päivän; pieni rauhankipinä
näyttäytyi ehtoolla." Näistä suruistaan Reinhold oli kirjoittanut
Essenillekin Karjalaan. Tämä puolestaan kehottaa häntä "ainoastaan
uskomaan". Mutta siinä se vaikeus olikin, päästä pysyvään uskoon!
Sunnuntaina käydään aamupäivällä kirkossa ja ollaan ehtoolla
tavallisesti Lauri Stenbäckin luona, missä luetaan joku Lutheruksen
taikka Schartaun saarna ja keskustellaan uskonnollisista asioista.
Yhdessäolo, jonka ainoana ruumiillisena virkistyksenä on tee,
kestää noin k:lo 9:ään. Nämä sunnuntai-illanvietot, jotka ovat
pidettävät alkuna myöhempiin säännöllisempiin heränneitten
ylioppilasten seuroihin, viehättivät nähtävästi osanottajia, sillä
Reinhold mainitsee usein illan olleen "hauskan ja mieltä ylentävän"
(trefligt och uppbyggligt). Läsnäolijoina luetellaan Julius I.
Bergh, Gallenius, Birkman, Jakob Wegelius, harvemmin Holsti y.m.
Kerran ollaan samalla tavoin yhdessä tohtori A. Borgin luona.
Hedbergien tuttavien joukossa on myöskin heidän serkkunsa F. G.
Hedberg mainittava, joka joskus Lohjalta kävi Helsingissä. M.m. he
syyskuun lopulla hänen kanssaan kävivät katsomassa kirkkoa, s.o.
Nikolainkirkkoa, jota paraikaa rakennettiin.
Teatterista, konserteista y.m. yleisistä huveista ei sanaakaan
puhuta. Kumminkin oli toverien joukossa muutamia musikaalisiakin,
niinkuin Kust. Appelberg, Gallenius ja Jak. Wegelius, jotka soittivat
huilua ja sillä huvittivat toisiakin. Myöhemmin kerrotaan parista
illasta Lauri Stenbäckillä, jolloin neljä huiluniekkaa soitteli
toverien iloksi. Lukukauden lopulla Reinhold Hedberg osti itselleen
virsikanteleen ja rupesi sillä soittamaan. -- Yhtä vähän kuin
myöhempinä aikoina näyttävät pohjalaiset 1830-luvulla etsineen
seurustelua toveripiirin ulkopuolelta. Kumminkin kävivät Hedbergit
pari kertaa lukukaudessa kamreerinrouva Tengströmin luona. Usein he
tapasivat siellä J. L. Runebergin ja J. J. Tengströmin rouvineen sekä
kaksi Runebergin sisarta ja veljekset Kaarle ja Fredrik Tengströmin.
Joulukuun 7 p. Reinhold sanoo kuulleensa Stenbäckin sairastuneen
(lavantautiin), ja että tämä sentähden oli pakotettu jättämään
kandidaattitutkintonsa seuraavaan lukukauteen. Hän käy sitten
useamman kerran sairaan luona, joka oli "hyvin kipeä". -- 14 p.
Hedbergit lähtevät kotimatkalle, jolla käydään vierailemassa samoissa
paikoissa kuin tullessa, ja 19 p. saavutaan "riemulla ja ilolla"
kotia. Jo seuraavana päivänä laitetaan ketunraudat, jäniksen- ja
rotanpyydykset kuntoon, ja loma-aika kuluu niitä hoitaessa sekä
muissa tavallisissa kotiaskareissa. Niinkuin kesällä näyttävät nytkin
opinnolliset huolet tykkänään kadonneen. "Vähän tulee nyt Jumalaa
ajatelluksi", sanotaan päiväkirjassa. Uuden vuoden aattona valetaan
taas tinaa, ja muistiin pannaan, että "valukuvat tulivat jotenkin
synkkiä" (stöpen blefvo mera mulna).
* * * * *
_Uusi vuosi 1837_ alkoi sillä merkkitapauksella, että veljekset
tammikuulla ensi kerran saarnasivat: Fredrik ensin, Reinhold sitten.
Jälkimäinen sekaantui vähän suspiriumissa, mutta kun hän siitä oli
selvinnyt, meni kaikki Jumalan avulla hyvin loppuun saakka. "Jumala
oli liiankin armollinen", sanoo hän, "hän ei rangaissut minua ansioni
mukaan". Hän oli tietysti opetellut saarnansa ulkoa.
Helmikuun 7 p.: "Nyt on minulla taas ollut lystiä, mutta tänään
tulee jälleen suru, kun meidän täytyy Helsinkiin." Ero oli "kauhea"
ja ajaessaan isänsä kanssa, joka nytkin saattoi poikiaan Härmään
asti, Reinhold valittaa kotona viettämäänsä syntistä elämää. Isä
lohduttaa häntä, ja poika "toivookin vielä tulevansa Jumalan lapseksi
ja päättää ahkerasti lukea ja veisata Jumalan sanaa kotonakin", mikä
ennen oli jäänyt tekemättä. Lapualla he tapaavat Lauri Achrénin,
joka iloisena kertoo heille lokakuulla menneensä kihloihin Lotta
Stenbäckin kanssa. Matka meni sitten "hyvin ja surullisesti" (!) --
Tällä kertaa ei veljeksillä ollut asuntoa varattuna, ja heidän täytyi
sentähden maata erään toverin luona kolme yötä "kapsäkkien päällä
lattialla". Sen jälkeen he saivat huoneen muutamassa paikassa,
jossa annettiin päivällisruokaakin. Kun ensi kerran syötiin uudessa
kodissa, panee Reinhold muistiin: ruoka huononpuoleista, vanhoja
mateita ja tympeänmakuista velliä. Päiväkirjassa mainitaan,
milloin kotoa tuotu leipä loppui, ja siihen lisätään: "nu äro
sötebrödsdagarna slut". Joskus valitetaan nälkääkin, ja huone on niin
hatara, että henki näkyy, vaikka kolme kertaa päivässä lämmitetään.
Kerran moititaan muuatta toveria, joka ei antanut ruokaa, vaikka
veljekset tulivat hänen luokseen juuri kun hän söi einettä, ja heidän
oli "hyvin nälkä". Samana päivänä ehtoolla Reinhold vielä lisää:
"Hyvin nälkä ja huonolla tuulella." Sitä paitsi on mieli raskas
suurien menojen tähden.
Opintoja jatketaan entiseen tapaan ahkerasti. Uskonnollinen
levottomuus on muuttumaton. Huolimatta Jumalan sanan lukemisesta
-- uutena hartauskirjana mainitaan Stenbäckiltä lainatut Schartaun
kirjeet, "jotka ovat hyviä", -- ei rauha ota rakentuakseen. Toverien
kanssa keskustellaan hengellisistä asioista, mutta säännöllisistä
kokoontumisista ei puhuta. Joskus Reinhold Fredrikin kanssa kotona
veisaa virren. Toverienkin seurassa hän on erikoinen. Pari kertaa
mainitaan yhdessäoloista ystävien luona, missä juotiin totia, ja
Reinhold sanoo yksin olleensa juomatta. Maaliskuun 20 p. vietetyssä
Osakunnan juhlassa (Nationskalaset) hän oli niinikään saapuvilla,
mutta ainoat tiedot, jotka hän siitä antaa, ovat seuraavat: "Minä
join 4 kuppia teetä, 1 lasin punssia ja 1 lasin karoliinaa; minä
seurustelin August Heikelin kanssa ja oli aika hauskaa. Tulin kotia
1/2 3 aamulla. On iloista olla raitis, kun kaikki muut ovat päissään
(!)" -- Osakunnan kokouksissa Reinholdilla oli tapana käydä, mutta
hän jättää kertomatta mitä siellä tapahtui. Sitäpaitsi hän silloin
tällöin kävi osakunnan kokoushuoneissa (nationsrummen) lukemassa
sanomia (Andliga tidningar). Opintojen ulkopuolella hän mainitsee
lukeneensa Adlercreutzin ja Holmin kirjat 1808--09 vuosien sodasta ja
Runebergin Hannan.
Harvinaisempia tapahtumia kerrotaan vähän. Semmoisina lueteltakoon
seuraavat. Maaliskuulla näytellään poroa Kluuvinlahden jäällä (på
Gloet). Oudoksuen väen paljoutta ei se tahtonut juosta. -- F. G.
Hedbergin häät neiti Eklundin kanssa Lohjalla vietetään 12 p.
huhtikuuta. Tohtori Borg lähtee sinne Helsingistä, mutta eivät
Hedberg serkut. Sulhanen oli sanonut, ettei hän katso voivansa
muistuttaa rovasti Forsmania, joka toimittaa hääpidot, heidän
kutsumisestaan. Reinhold on siitä pahoillaan. -- Toukokuun 8 p.,
joka on maanantai, vietetään Runebergin jäähyväisjuhla. Reinhold ei
mene juhlaan, mutta seuraa Heikelejä ja Fredrikiä kasvitieteelliseen
tarhaan, "ja he menivät Wahllundin huvilaan pitoihin, jotka koko
ylioppilaskunta on pannut toimeen Runebergille, koska hän nyt
matkustaa Porvooseen. Astelin vähän puutarhassa, menin sitte kotia,
kävin siellä taas k:lo 9 ja kuuntelin soittoa etäältä. Oli jotenkin
kaunis ilma, mutta tuuli oli kylmähkö, niin että yhden kuuron
heitteli vähän luntakin." Fredrik tuli kotiin kello 4 ja sanoi, että
juhlassa oli kovasti juotu, niin että tuskin yksikään oli selvällä
päällä.
Koko kevätkauden Hedbergit käyttävät pyhäpäivät ja joskus osan
arkipäivääkin liikkuakseen luonnon helmassa. Lintujen ja kukkasien
ensi esiintyminen merkitään niin tarkoin, että päiväkirja siinä
kohden kenties ansaitsee Helsingin eläimistön ja kasviston
tutkijain huomiota. Linnun pesiä haetaan ja kaikenlaisia lintuja
ammutaan ja joitakuita täytetäänkin. Täten saadaan usein muutosta
ruokalistaankin. Niin esim. Vapunpäivänä, jota ei vielä vietetty
nykyiseen tapaan, Reinhold keittää kolme variksen munaa ja syö ne
suuhunsa ilman suolaa ja leipää. Eräänä lauvantaipäivänä Hedbergit
Heikelien, vapaaherra C. G. Wreden ja C. Trappia kanssa lähtevät
kello 5 i.p. pitkälle purjehdus- ja metsästysretkelle saaristoon.
Kun saarilla turhaan on kuulusteltu ruokaa ja yösijaa, täytyy
metsästäjäin sytyttää nuotio rannalle ja asettua levolle sen ympäri.
Ilma on kumminkin niin kolkko, ettei unta saada, ja k:lo 2 aamulla
lähdetään taas liikkeelle. Noustuaan maalle muutamalle saarelle
he vihdoin k:lo 6 eräältä kalastajalta saavat ruokaa ja kahvia.
Sen jälkeen jatketaan matkaa saarelta saarelle. Muutamia lintuja
ammuttiin, mutta ylipäätään oli saalis huono. Kun löydettiin oravan
pesä, jossa oli neljä silmätöntä poikaa, otti Reinhold kiinni emän,
joka puri häntä sormeen, ja aikoi viedä sen poikineen elävänä
kotiin, mutta kun arveltiin, että niiden hoitamisesta tulisi liian
suurta vaivaa, pantiin oravaperhe takaisin pesäänsä. Kotimatka kävi
vaikeaksi, kun tuuli oli kääntynyt vastaiseksi ja kiihtynyt vinhaksi,
niin että vettä kosolta tuli veneeseen. "Oli kuitenkin kovin
hauskaa." K:lo 7 i.p. saavuttiin kaupunkiin.
Viikkoa myöhemmin, pyhänä (28 p. toukok.) k:lo 4 aamulla, lähtivät
Hedberg veljekset Heikelien ja W. Pippingin kanssa uudelle retkelle
nimittäin Sillbölen rautakaivoksille noin puolitoista penikulmaa
kaupungista. Kun pyssyt olivat muassa ja monta mutkaa tehtiin,
tultiin vasta k:lo 10 perille. "Siellä oli neljä kaivosta, joista
kävimme kolmessa. Ensimäinen oli syvin ja siihen laskeuduttiin pitkin
neljää pitkistä kuusista tehtyä tikapuuta (toinen toisen jatkona).
Alhaalla oli hyvin kylmä ja jäätäkin ja pimeä, ilma oli kosteaa ja
pahanhajuista. Toiset eivät olleet niin syviä, mutta kuitenkin oli
kummassakin kolmet tikapuut. Yhdessä oli avattu holvi sivulle päin
ja tultu vedelle, joka nyt oli jäässä. Neljäs oli niin matala, että
pohja näkyi. Näiden lähellä näimme vielä yhden kaivoksen, joka viime
vuonna oli alotettu ja sentähden vain kuopantapainen." Vasta k:lo 8
i.p. tultiin kotia.
Ymmärrettävää on, että Reinhold jälestäpäin katui hukanneensa
aikaa tämmöisiin retkiin. Viimeksi kerrotun jälkeen hän kirjoittaa
päiväkirjaansa: "Olen pahoillani, kun olen vetelehtinyt niin paljon,
eikä luvuista tahdo tulla mitään enkä ole kilvoitellut sieluni
autuuden tähden." -- Kesäk. 9 p. Reinhold oli kuulemassa Lauri
Stenbäckin julkista filosofiankandidaattitutkintoa.
Lukukauden viime päivistä mainittakoon, että Reinhold Lauri
Stenbäckin kanssa eräänä iltana joi teetä Nervanderin luona ja sitte
samassa seurassa kävi myöskin "Härmän Snellmania" (J. V. Snellmania)
tervehtimässä. Kun 16 p. oli lähdettävä kotimatkalle, oli matkustajia
niin paljo, että Hedbergien täytyi odottaa aamusta k:lo 3:een i.p.
saadakseen kyytihevosen kaupungin kestikievarista. --
* * * * *
_Kesäkausi 1837_ kului taas enimmältään tavallisiin huvituksiin.
Vieraita nähtiin usein, ei ainoastaan läheisiä vaan kaukaisempiakin,
sillä ajan tapoihin kuului, että matkalla poikettiin sukulaisiin
ja tuttaviin. Siten F. G. Hedberg kävi nuoren rouvansa kanssa pari
kertaa Kimon ruukilla, mennessään syntymäseudulleen Raaheen ja
sieltä palatessaan. -- Heinäkuun 5-8 p. piti Riisbakan lautamies
komeat nelipäiväiset häät tyttärelleen, Marialle. Sinne olivat
pitäjän säätyläisetkin kutsutut, ja Reinhold kertoo kaksi päivää
tanssineensa polskaa maalaistyttöjen kanssa. Hän huomasi niiden
olevan säädyllisempiä kuin oli luullut, ja hänen oli niin lysti,
että hän mielellään olisi jäänyt kauemmaksikin aikaa häihin, jollei
kaikki herrasväki olisi lähtenyt pois. -- Toinen verraten harvinainen
tapaus oli Uuskaarlepyyn herrojen omistaman laivan teloiltalasku
Okskangarissa syyskuun 16 p. Nuori väki ruukilta purjehti sinne, ja
kun laiva, Emilie nimeltä, oli "majesteettisesti" luistanut veteen,
kutsuttiin kaikki kaupunkilaisten pitoihin, joissa viivyttiin k:lo
12:een yöllä. Reinhold sanoo juoneensa teetä ja yhden lasin punssia,
mutta toiset nauttivat runsaammin. "Talonpojat tappelivat aika
lailla; me koetimme rakentaa rauhaa ja onnistuimmekin lopuksi."
Sitte maattiin oljilla. Aamulla ennen lähtöä juotiin vielä kahvia
ja syötiin einettä Okskangarissa. "Minä olin hyvin tyytymätön
Uuskaarlepyyn herrojen seuraan, sillä heidän puheensa ja menettelynsä
oli kauttaaltaan säädytöntä."
Kesäkuun 22 p. Kalle (von Essen) palasi Karjalasta, ja näyttää siltä,
kuin hänen olonsa kotona olisi jälleen vaikuttanut virkistävästi
uskonnolliseen elämään ruukilla. Loppukesällä ilmaantuu siitä monta
todistusta. Elokuun 2 p. mainitaan "Stoolin Maijan (joku talon
väestä) olleen semmoisessa hengellisessä hädässä, että pelättiin
hänen tulevan hulluksi". Hedbergillä isäntäväki yhdessä palvelijain
kanssa veisaa virsiä, ja herätyksiä tapahtuu sukulaisten ja kotoisten
piirissä. S.k. 27 p. oli "Anna Liisa Ulfsson täällä ja sanoi nyt
löytäneensä kalliin helmen ja tulleensa uskoon; meidän piikamme
Anna Olavintytär on niinikään voimallisesti herätetty ja hänellä on
vakava murhe". 28 p. "Luin vähän Armon järjestystä. Muistelin sieluni
parasta, syystä että on niin ankaria muistutuksia. Meidän toinen
piikamme, Anna Liisa, tuli nyt niin voimakkaasti herätetyksi, että
hän huusi monta tuntia. Kalle ja (Jonas) Lagus meillä." -- 29 p.
"Nousin k:lo 6. Olin Kallen luona, missä Stenbäckiltä sain ansaittuja
nuhteita. Luin sitten koko päivän Armon järjestystä ja Huutavan
ääntä korvessa, jonka lainasin Kallelta. Olin jotenkin murheellinen,
itkin ja rukoilin valistusta; soitin virsikanteleella Oli niinkuin
pyhäpäivä, niin että sekä me että piiat saivat vähän tehdyksi." -- 30
p. "K:lo 6 ylhäällä. Luin Huutavan ääntä korvessa. Kävin Kallen luona
ja ostin semmoisen [kirjan]. Olin niin iloinen siitä armosta, joka
on tullut tämän huoneen ylitse, että en voinut muuta kuin ylistää
Jumalaa."
Seuraaviltakin päiviltä on muistiinpanoja, jotka viittaavat yhä
jatkuvaan uskonnolliseen innostukseen. Syyskuun 1 p. Reinhold puhuu
uskonnosta talonväen kanssa, mutta mainittuaan tämän hän lisää:
"olin muutoin hyvin kevytmielinen". -- 2 p. "Oli Kalle täällä
jäähyväiskäynnillä. Maria (neiti Achrén, joka oleskeli Hedbergillä)
oli niin iloinen Jumalassa, että tuskin jaksoi kantaa iloansa." -- 3
p. "Nousin k:lo 6. Olin kirkossa; Kalle saarnasi. Kuulin iltapäivällä
(ruukin) konttorissa luettavan julki saarnan Nohrborgista. Kalle
piti sitte kauniin jäähyväispuheen. Luin vähän Armon järjestyksestä
ja rukoilin synnintuntemusta; soitin virsikanteleella virren." -- Se
innostus, joka oli huomattu neiti Achrénissa, kiihtyi kiihtymistään,
ja 7 p. Reinhold panee muistiin: "Tämä ilta on merkillisin, minkä
olen elänyt. Maria näyttää menettäneen järkensä liiallisesta uskonnon
asiain mietiskelemisestä, meillä oli täysi työ hyvällä pitää häntä
sisällä, vaikka oli k:lo 11 yöllä. Minä olin niin huolestunut, että
en tiennyt mitä tehdä. Luutnantti (v. Essen) ja Anna Liisa Ulfsson
täällä ehtoolla. Maria puhuu aivan sekaisin. Vasta k:lo 12 päästiin
levolle." -- Seuraavana päivänä Marian omaiset noutavat hänet, ja
me saamme tietää, että hän sittemmin oleskeli sukulaisissa sekä
Maalahdella että Vöyrillä ollen ajoittain vielä enemmän häiriössä
kuin ruukilla. Myöhemmin syksyllä hän kumminkin vähitellen toipui.
* * * * *
_Syyskuun_ lopulla lähtevät Hedbergit jälleen Helsinkiin, ja ero
kodista oli sitä katkerampi, kun oli päätetty, että he viipyisivät
poissa yhtä mittaa seuraavaan kesään saakka. Kun 24 p. saavuttiin
Helsinkiin, kirjoittaa Reinhold: "Nyt ollaan jälleen tässä ikävässä
kaupungissa!" -- Jo seuraavana päivänä oltiin Stenbäckillä, ja
"siellä oli hyvin hauskaa, sillä siellä puhuttiin ainoastaan
uskonnosta, ja me lauloimme kaksi virttä Siionin lauluista. Minä
itkin paljon, sentähden etten oikein tunne syntiä, ja rukoilin
hartaasti Jumalaa siitä." Kolmantena päivänä "käväisin Schaumanilla.
Hän sanoi, ettei hän tiennyt, voisimmeko tulla papeiksi. Minä olin
kovin murheellinen sen johdosta, mutta sain vihdoin lohdutusta
ajatellessani, että tämä elämä ei kumminkaan ole niin pitkä, ja
voinhan Jeesuksen kautta tulla osalliseksi paremmasta elämästä tämän
jälkeen. Kyllä kai minä kelpaan joksikin täällä; samahan se on mitä
on." Tyynnyttyään kävelee hän sitte nuoremman veljensä Kustavin[22]
kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa syöden maahan pudonneita
omenia, nousee uuden kirkkorakennuksen telineille, josta näkee Vanhan
kaupungin tuolle puolelle ja katselee höyrylaivoja "Storfurstenia"
ja "Lentäjää", edellinen iso, jälkimäinen pienoinen alus, ja viettää
iltansa Heikelien luona, missä Julius Bergh lukee Nohrborgista ja
puhuu "kääntymysjärjestyksestä" -- ja "oli siellä hyvin hauskaa".
Tällä kertaa oli tavallista vaikeampi saada asuntoa. Vasta toisella
viikolla Hedbergit vuokrasivat kaksi kamaria (heitä oli nyt kolme)
rakennuksessa, joka ei vielä ollut täysin valmis. Sitten alkoi
elämä sujua entiseen tapaan, ja päiväkirjaan merkitään milloin
mitäkin. Niin esim. huomataan eräänä päivänä matoja liikkiöissä,
joka oli ikävää, mutta sitäkin ikävämpää oli, että toisena päivänä
nähtiin vieraan veitsen vähentäneen varastoa; edelleen saamme tietää
Reinholdin parsineen veljensä sukkia, että hän tänä lukukautena
niinkuin kerran ennenkin arvelee syövänsä liika paljon ja sentähden
joskus illoin ja aamuin on kokonaan syömättä, että hän kenties siitä
syystä pitkin syksyä käy kasvitieteellisessä tarhassa syömässä
pihlajanmarjoja j.n.e.
Tänä lukukautena tapahtuivat tunnetut rettelöt pohjalaisessa
osakunnassa, kun kuraattori Nervander luopui, ja osakunta jaettiin
kahtia. Kaikesta mainitaan niin lyhyesti, ettei mitään uutta
piirrettä ilmaannu. Hedbergit joutuivat pohjoispohjalaiseen
osakuntaan, jonka jäsenille toverien kesken annettiin nimi
"Norrbaggar". Suurta melua ylioppilasmaailmassa herätti se, että
yöllä vasten lokakuun 25:ttä p. muuan santarmi tavattiin kuolleena
Katajanokalla ja kolme ylioppilasta, Sevon, Wacklin ja Sjöberg,
pantiin kiinni epäiltyinä murhasta. Muutaman päivän päästä heidät
kuitenkin vapautettiin, kun lääkärit todistivat miehen kuolleen
halvaukseen.
Uskonnollinen elämä heränneitten ylioppilasten piirissä näyttäytyy
entistä vilkkaammaksi. Useammin kuin ennen, pari kolme kertaa
viikossa, veisataan ja luetaan yhdessä, milloin harvempien, milloin
useampien koossa ollessa. Päämiehinä tässä elämässä ovat Lauri
Stenbäck ja C. G. von Essen, jotka viimemainitut asuvat yhdessä,
sekä Julius Bergh. Näistä mainitaan, että he joskus saarnasivat
julkisestikin. Useimmiten kokoonnuttiin hartaushetkiin Stenbäckin
luo, ja sunnuntaina 18 p. lokakuuta sanoo Reinhold päiväkirjassaan
ensi kerran, että siellä oli paljo väkeä koossa (mycket folk
samladt). Muutoin Hedbergit tai ainakin Reinhold usein Heikelienkin
luona kuuli luettavan Nohrborgin postillaa, jota samoin kuin
Tollesonin saarnoja luettiin Stenbäckilläkin. Sitä paitsi esiintyy
ennen mainitsemattomia hartauskirjoja, niinkuin Lutheruksen selitys
Galatalaiskirjeeseen, Pontoppidanin Uskon peili, Lutheruksen opin
ydin j.n.e.
Joulukuun 5 ja 29 päivän välillä on päiväkirjassa aukko, joka
myöhemmin on lyhyesti täytetty. Reinhold sairasti silloin
arvattavasti lavantautia, vaikka ei taudin nimeä sanota. Jäljestäpäin
hän muistelee hourailukohtausten välillä pelänneensä, että joutuisi
kadotukseen, jos kuolisi, sillä hän ei katsonut voivansa lähestyä
Jeesusta elävästi tuntematta syntejään, taikka myöskin, että
menettäisi järkensä ennenkuin oli saanut Jumalalta syntinsä anteeksi
ja armoa. Ajoittain hän taudinkin kestäessä luki hartauskirjoja.
Jouluaattona olivat veljet muualla, mutta Essen ja Gallenius pitivät
seuraa sairaalle ja lukivat hänelle virsikirjasta ja Uudesta
Testamentista.
Uudenvuoden aaton veljekset viettivät August von Essenin seurassa
käyden yhdessä Björkströmillä (joku ravintola) syömässä illallista.
"Siellä juotiin viiniäkin, mutta minä en juonut; ruoka maksoi 24
kill. mieheen." Vuoden muistiinpanot päättyvät hartaaseen rukoukseen.
* * * * *
_Vuoden 1838_ Hedbergit siis alottivat Helsingissä. Tämä ei
estänyt heitä saamasta uusia muonavaroja kotoa. Tuttavat, niinkuin
Vegeliukset Maalahdelta, Z. Topelius Uuskaarlepyystä ja vielä muuan
ylioppilas Fellman, jotka olivat viettäneet joulunsa Pohjanmaalla,
toivat näet muassaan "paketteja", jotka avattaessa huomattiin
sisältävän sianlihaa, makkaroita, voita, leipää y.m. Todella
patriarkallisia tapoja! -- Loppiaisaattona Reinhold käy kaupungilla
ostamassa kahvia ja sokeria, korppuja ja kermaa sekä lainaamassa
teekeittiön Heikeleiltä. Loppiaisena hän näet tahtoi viettää
nimipäiväänsä kahvinjuonnilla. Ja niin tapahtuikin. Kukin vieras
joi kolme kuppia! Samana päivänä Essen saarnasi iltakirkossa "aika
hyvin", sanoo Reinhold, "ja minä olin hyvin liikutettu". -- Tästä
lähtien puhutaan tavantakaa kahvinjuonnista milloin kotosalla,
milloin "Kahvineitsyen" luona (Kaffejungfrun, joku yksinkertainen
kahvila, jossa paitsi kahvia myöskin saatiin teetä). Turhaan
huudahtaa Reinhold kerran tämmöisen käynnin johdosta: "olkoon tämä
viimeinen kerta tänä lukukautena!" -- Maaliskuun 20 p. oli von
Essen kutsunut Hedbergit pieniin kekkereihin. Vieraitten joukossa
oli professori Laurell ja lisensiaatti Schauman, ja kestitykseksi
tarjottiin teetä ja punssia. Illan kuluessa puhuttiin uskonnollisista
asioista ja luettiin ääneen vähän Lutheruksen teoksista. Sen ohella
laulettiin äänissä "Hosianna" ja "Koko maailma iloitkohon". --
"Tulimme kotia noin 1/2 12." -- Huhtikuun 5 p. Hedbergit olivat
kutsutut kamreerinrouva Tengströmin hautajaisiin. Rouva oli
kuollut 67 vuoden iässä maaliskuun 31 p. Vihdoin on tässä jaksossa
mainittava, että Hedberg toukokuun 18 p. "saattoi Kaarle Niklas
Keckmania hautaan". -- Erikoisena merkkitapauksena on mainittava,
että Reinhold tammikuun 31 p. Heikelien kanssa oli Julius Berghin
luona ja siellä näki "kuuluisan, vahvan kristillisen miehen", Paavo
Ruotsalaisen.
Uskonnolliseen elämään nähden oli kaikki entisen tapaista.
Reinhold taistelee lakkaamatta uskottomuutta vastaan. Joskus hän
on levollisempi, mutta sitten taas painuu tunnelma aivan alhaalle.
Kuvaavana kohtana siteerattakoon seuraava muistiinpano, joka on
tehty Essenin pitojen jälkeisenä päivänä. "Makasin k:lo 7:ään. Olin
kauhean murheellinen herätessäni, luin rukouksen virsikirjasta, mutta
murhe ja suru eneni niin, että minun täytyi mennä Kalle von Essenin
luokse. Puhuin kauan hänen kanssaan synneistäni ja uskottomuudestani
sekä vaarallisesta tilastani. Hän sanoi, että minun piti uskoa
Jeesuksen sanoihin ja taistella epäuskon ajatuksia vastaan. Puhuin
sitten opinnoistani ja papiksi tulemisestani; hän kehotti minua vain
lukemaan Jeesuksen tähden ja rukoilemaan häneltä voimia, niin kaikki
kävisi hyvin. Saatoin sen jälkeen päivällä uskoa ja olla tyytyväinen
Jumalassa." -- Kerran Reinhold itkee sentähden, että hän on niin
"kylmä ja välinpitämätön verrattuna toisiin eläviin kristittyihin".
Sitä vastoin hän ei koskaan tuomitse toisia eikä arvostele maailman
lapsia menoineen -- niinkuin kumminkin heränneitten sanotaan tehneen.
-- Paitsi ennen mainituita hartauskirjoja esiintyvät seuraavat uudet:
Gossner, Tie autuuteen; Sokea ja sotamies; Boosin elämäkerta, L.
Achrénin kääntämänä; Arndtin Tosi kristillisyys.
Hartausharjotuksista ei ole muuta lisättävää kuin että nyt ensi
kerran puhutaan myöskin yhteisestä rukouksesta. Stenbäckillä näet
kerran yhteisesti rukoiltiin, niin että läsnä olevat laskeutuivat
polvilleen. -- Ohimennen huomautettakoon, että Stenbäck ei tällä
kertaa viipynyt Helsingissä lukuvuoden loppuun. Saatuansa tiedon
isänsä kuolemasta hän lähti toukokuun 12 p. kotiin. Reinhold oli
häntä auttamassa valmistuksia tehdessä.
Tänä lukukautena Reinhold suoritti kirjoituskokeensa ruotsin kielellä
ja sai alhaisimman arvolauseen: admittitur. Hän oli siihenkin
tyytyväinen. Vähän myöhemmin, jo ennen toukokuun loppua, Hedbergit
lähtivät kotimatkalle.
* * * * *
_Kesällä_ kotona ollessaan Reinhold pari kertaa pahoittelee sitä,
ettei hän tapaa muissa halua yhteiseen hartaustoimitukseen, jota hän
puolestaan ikävöi. Muutoin on lomakauden huomattavin tapaus matkustus
Kalajoelle kuuluisain käräjien tähden. -- "Nyt on merkillinen
aika", kirjoittaa Reinhold, "sillä N. G. Malmberg, F. O. Durchman,
Jonas Lagus, Jak. Hemming ja Lauri Laurin, jotka kaikki ennen ovat
olleet pappeja Kalajoen pitäjässä, sekä suuri joukko heränneitä
talonpoikia ja säätyläisiä mainitusta pitäjästä on haastettu
käräjiin sentähden, että ovat joko toimeenpanneet taikka olleet
saapuvilla kristillisissä seuroissa ja että papit ovat asettaneet
esille lähetys-säästölaatikoita. Ensimäiset käräjät olivat jo 6 p.
heinäkuuta ja kestivät muutamia päiviä, mutta asia lykättiin 6:nteen
p. elokuuta." Sunnuntaina 29 p. heinäkuuta Reinhold vanhempainsa
kanssa kävi Vöyrin kirkossa ja pappilassa ja siellä sovittiin, että
hän ajajana seuraisi rouvia Ulla Stenbäckiä, Lotta Svania ja Betty
Schroderusta (kaikki kolme Maalahden rovastin, tohtori Wegeliuksen
tyttäriä) Kalajoelle. Elokuun 1 p. lähdettiin matkalle tohtorin
rillavaunuissa ja 5 p. saavuttiin Kalajoen pappilaan, jossa Hemming
oli väliajansaarnaajana. Toiset jatkoivat matkaansa Ylivieskaan,
mutta Reinhold jäi Kalajoelle, jonne noin k:lo 7 i.p. Lagus, Durchman
ja Malmberg tulivat Hemmingin luokse. "He olivat hyvin iloisia ja
hupaisia." Seuraavana päivänä alkoivat käräjät. "Minä sain olla
sisällä koko ajan. Siellä todistettiin myötä ja vastaan. Muun muassa
että Laurin oli sanonut, etteivät kaikki 50-60 vuotta vanhat saata
tulla autuaiksi ja että hän kielsi lapsia tottelemasta vanhempiansa.
Tämän toiset todistajat kumosivat. Muutoin olivat tuomari ja
virallinen syyttäjä ilmeisesti puolueellisia. Muun muassa siinä, että
tahtoivat kieltää pappeja esittelemästä todistajia puolustuksekseen;
mutta lopulta siihen pakostakin suostuttiin. Mielipide on tämä:
kääntymättömät luulevat heränneiden harjottavan haureutta uskonnon
verhon alla sekä pappien keräilevän lähetys-säästölaatikoilla rahaa
omiin tarpeisiinsa ja saavan niillä mahdottomia summia. Yhteensä
edellisissä ja näissä käräjissä kuulusteltiin 110 todistajaa. Käräjät
kestivät maanantaista perjantai-iltaan (elokuun 10:nteen p.) noin
k:lo 6. Asia lykättiin syyskuun 25:nteen p., sillä vielä oli useampia
haastettava, mikä asian tähden, mikä todistajana; muiden muassa Paavo
Ruotsalainen asian tähden."
Lauvantaina Reinhold lähti Ylivieskaan Jonas Laguksen luokse. Hän
puhutteli tätä yksityisesti uskonnollisen tilansa johdosta ja sai
kuulla, että ei häneltä "puuttunut mitään muuta kuin uskoa -- mikä
on kyllä paljo", lisää Reinhold. -- Pyhänä hän kuuli Laguksen
saarnaavan, mutta jo maanantaina tämä lähti Ruovedelle F. O.
Durchmanin ja rovasti Bergrothin tyttären häihin, joten Reinhold ei
saanut tällä kertaa kauemmin nauttia kokeneen opettajan ohjausta.
Hän itse seurueineen matkusti torstaina Kruununkylän pappilaan,
missä sunnuntaina (19 p.) vietettiin toisen etevän saarnamiehen ja
herännäisjohtajan, Fredrik Östringin, ja rovasti Alceniuksen tyttären
häitä. Reinhold oli yhtenä teltanpitäjänä. Näissä häissä tarjottiin
punssia, mutta ei tanssittu.
Tätä kesää kiitetään muutoin päiväkirjassa erinomaisen hauskaksi ja
yhtenä pääsyynä mainitaan "laulu- ja soittokollegiot" Reuterilla.
Viimeisenä iltana, ennen Helsinkiin lähtöä, syyskuun lopulla,
laulettiin "Nu hvilar hela jorden", ja Reinholdista se oli
"jumalallista ja ylentävää".
Näiltä ajoilta saakka päiväkirja käy entistä suppeammaksi. Usein
kuluu päiviä ja viikkojakin ilman muistiinpanoja, puhumatta siitä,
että tiedot ovat vähemmin mieltäkiinnittäviä. Siitä syystä ovat
seuraavat otteetkin hajanaisemmat kuin ennen.
Helsingissä Hedbergit yhdessä Odert Reuterin kanssa vuokraavat ison
salin ja kamarin "Kluuvilla" (i Gloet) kammantekijä Veckströmin
talossa Vuorikadun varrella[23] ja Reinhold ostaa itselleen huilun,
jolla alkaa soitella. Syksyn kuluessa saapuu surullisia tietoja
kotoa. Kimon ruukilla on lavantauti päässyt leviämään, niin että työt
on täytynyt keskeyttää, kun miehet järjestään ovat vuoteen omana.
Myöskin rouva Hedberg oli sairastunut samaan tautiin, ja marraskuun
12 p. tuli Kalle von Essen poikain luokse kertomaan, että heidän
äitinsä oli kuollut. Katkeraa surua lieventää ainoastaan tieto, että
hän on autuaallisella hetkellä eronnut elämästä. -- Pari viikkoa
myöhemmin kerrotaan kirjeessä kotoa vielä sekin onnettomuus, että
talon renki lavantautia sairastaessaan oli joutunut omantunnon
vaivoihin ja eräänä yönä hartaasti rukoiltuaan ensin nukahtanut,
mutta seuraavana aamuna löydetty hukkuneena kaivosta. "Tekikö hän
tämän epätoivossa vai houreissa?" kysyy Reinhold.
* * * * *
_Tammikuulla 1839_, loma-ajalla, molemmat taas saarnaavat, ja
Reinhold sanoo saarnansa olleen alusta loppuun saakka omasta päästä.
Samaan aikaan ovat he myös Schwartzbergin ja Laura Stenbäckin häissä
Vöyrillä.
Kevätlukukaudella Reinhold sanoo pääsiäispäivänä olleensa Essenin
luona seuroissa ("på en sammankomst"). Tuo nimitys, jota ennen ei ole
käytetty ylioppilasten hartauskokouksista, osottaa, että seurojen
pito, niinkuin muutoinkin tiedetään, nyt oli tullut säännölliseksi;
mutta valitettavasti Reinhold ei anna niistä tarkempia tietoja.
-- Huhtikuun 2 p. oli osakunnan juhla, jossa Reinhold ei juonut
muuta kuin 4 kuppia teetä ja vähän karoliinaa, mutta josta muutamat
vähemmin raittiit toverit palasivat vasta k:lo 9 seuraavana aamuna.
Oli siellä vähän tapeltukin, ja yksi oli kaatuessaan kadottanut
hampaan suustansa!
Kesästä s.v. mainittakoon, että Reinhold heinäkuun keskivaiheilla
käydessään Achrénilla Karvatissa, vilustumisesta sairastui kovaan
kuumeeseen. Hourailukohtausten välillä hän murehti sielunsa tilaa.
Paitsi Lauri Achrénia kävivät Lauri Stenbäck ja Julius Berg, jotka
kesällä olivat matkustaneet Pohjanmaalle, hänen luonaan. Noin
puolentoista viikon päästä hän kuitenkin oli niin toipunut, että
kykeni lähtemään kotia. -- Syyskuulla ennenmainittu Stoolin Maija
jälleen tulee kuin mielipuoleksi. Hän puhuu hengistään, jotka
ilmaisevat hänelle, milloin kääntymätön ihminen astuu huoneeseen ja
mitä hänen tulee milloinkin tehdä, niinkuin veisata, lukea, rukoilla,
seisoa, maata ääneti taikka tanssia.
Helsingin matkoista näinä aikoina on mainitseminen, että Hedbergit
saatuaan enemmän tuttavia miltei säännöllisesti poikkeavat
pappiloihin yöksi. Kun he siten viipyvät jonkun päivänpuoliskon
kussakin paikassa, Vähässäkyrössä, Lapualla, Alavudella, Ruovedellä
ja muuallakin, saattaa matkaan joskus mennä toista viikkoa. Sitä
paitsi ei vauhti muulloinkaan voinut olla suuri. Kuorma oli näet
raskas: kaksi miestä lukuunottamatta kyyditsijää sekä laukkuja ja
arkkuja, jotka olivat täynnä painavaa tavaraa, vaatteita, kirjoja ja
ruoka-aineita puoleksi lukukaudeksi! Ei saata mitenkään oudoksua,
että kestikievareissa, niinkuin Reinhold kertoo, monesti kinattiin
hevosista. Hollimiehet tahtoivat panna kaksi hevosta kuorman
eteen, matkustajat taasen inttivät vastaan, sillä, jos kerran
siihen suostuttiin, täytyi yhä edelleen ajaa kahdella hevosella.
Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla olivat nämä kinastukset varsinkin
tavallisia.
* * * * *
_Syyslukukaudella 1839_ Reinhold m.m. kertoo suuresta tulipalosta
18 p. lokakuuta, jolloin 2 kaksikerroksista kasarmirakennusta
Töölössä paloi poroksi. Veljekset istuivat k:lo 1/2 10 i.p. kotona
lukien, Reinhold Boosin elämäkertaa ja Fredrik Fryxellin historiaa,
kun he äkkiä huomasivat ympärillä olevien talojen seinäin hohtavan
valkean valosta. He riensivät paikalle ja näkivät siellä, miten
sammutuskeinot olivat kelvottomia. Kolmas samassa ryhmässä oleva
kasarmi pelastui kuitenkin, ja pääansio siitä oli Turun osakuntaan
kuuluvan ylioppilaan Pettersonin, joka koko ajan istui rakennuksen
katolla syytäen vettä ympärilleen.
S.k. 21 p. Reinhold puhuu rettelöistä, jotka tapahtuivat ennen
ensimäistä Porthaninjuhlaa. "Nyt on hirmuinen hälinä meidän kesken
sen johdosta, että Thesleff kieltää meitä pitämästä Porthanin
muistojuhlaa ja uhkaa, että kuraattorimme Cygnaeuksen onni on siitä
kärsivä, jos se tapahtuu. Me lähetimme 18-miehisen lähetyskunnan
hänen luokseen, mutta Thesleff suuttui ja kielsi ja uhkasi Cygnaeusta
perikadolla." -- "Ja sitten" jatkaa hän lisäten yhteen joukkoon
toisenkin levottomuuden syyn, "Gadolin alkaa luennon jälkeen tutkia,
kutka ovat olleet saapuvilla, kutka eivät, ja sanoo tekevänsä sen
konsistorion käskystä". -- Marraskuun 9 p. "osakuntajuhlamme ja
samalla Porthanin muistojuhlakin vietettiin". Paitsi muuta mainitaan
ohjelmasta Runebergin malja, jonka, vaikka tämä ei ollut saapuvilla,
Stenbäck esitti "hyvin komeassa runossa". Tilaisuus oli varsin
juhlallinen ja päättyi noin k:lo 4 aamulla.
Sunnuntaina 24 p. marraskuuta Reinhold oli kauhistuttavan tapahtuman
näkijänä; hän kertoo siitä seuraavasti: "Olin kirkossa, missä
ylioppilas Sandbäck, joka juurikaan on tullut mielenhäiriöön,
ensiksi graduaalivirren aikana astui alttarin eteen, mutta kun
eräs kirkonpalvelija käski hänet pois, lankesi polvilleen kuorin
astimille. Sitten hän näytti aikovan nousta saarnastuoliin,
mutta kirkonpalvelija talutti hänet ulos. K:lo 6 i.p. tulin minä
Stenbäckille, ja siellä oli ennestään Holsti ja Sandbäck. Holsti,
Stenbäck ja minä istuimme puhellen ulommassa huoneessa, ja Sandbäck
makasi vuoteella sisemmässä, jossa oli pimeä. Jonkun ajan päästä
Sandbäck nousee ja pyytää partaveistä, Stenbäck lähtee hakemaan
jotakin toveria lisäksi, mutta Holsti menee kynttilä kädessä
Sandbäckin luokse ja näkee hänen olevan aivan verissään. Me
huomaamme nyt hänen yrittäneen kynäveitsellä leikata poikki kurkun
ja vasemman käsivarren valtasuonet, mutta se ei ollut onnistunut.
Kun veitsi otettiin pois, aikoi hän heittäytyä ulos akkunasta, mutta
estettiin siitä. Sitten hän arvattavasti voimattomana paljosta
verenvuodatuksesta asettui rauhallisesti makaamaan sohvalle, missä
lepäsi, kunnes lääkärejä oli ehtinyt tulla sitomaan haavat, jonka
jälkeen hänet vietiin klinikkaan."
Seuraavana yönä Reinhold mielenliikutuksesta ei saanut unta ja
päivälläkin hän oli hieman sairas.
* * * * *
_Vuodelta 1840_ on vielä vähemmän merkille pantavaa. --
Näinä vuosina Reinhold ei ole uskonut päiväkirjalleen uskonnollisen
elämänsä vaiheita, mutta marraskuun 1 p. hän kirjoittaa: "Tänä
päivänä (sunnuntai) olin Stenbäckillä ja puhuin hänen kanssaan
hengellisistä asioista. Silloin armon salaisuus selvisi minulle
suuresti, ja minä saatoin nyt antautua ehdottomasti Jumalan armoihin
ja uskoa, että Herra tekee minut lapsekseen ja on minulle yhtä
laupias ja armahtava katsomatta siihen, kuinka paljon olen rikkonut
ja kuinka hartaasti olen rukoillut, lukenut ja taistellut syntiä
vastaan; sillä ei se riipu minusta, vaan yksistään Jumalan armosta.
Siis tahdon minä turvata Jumalan armoon ja kaikessa ainoastaan
odottaa armoa." -- Saman päivän illalla hän oli (rva) Fabritiuksella
(Essenin tulevan vaimon luona), missä oli paljon herroja ja naisia.
Bergh luki Lutheruksesta, jonka jälkeen veisattiin muutamia virsiä.
Joulukuun 2 p. Hedberg on luistelemassa ja auttamassa, kun jäihin
ajanut ajuri pelastetaan Blekholman lähellä. Illalla Julius Berghin
luona hän tapaa Laguksen ja Malmbergin, joka s.p. ovat tulleet
Helsinkiin jättämään senaattiin valituksen hovioikeuden tuomiosta,
joka seurojen pitämisestä määräsi heidät puoleksi vuodeksi
erotettaviksi virasta. -- Torstaina 3 p. ovat Lauri Stenbäckin
häät. "Siellä oli aika hauskaa; tulin kotiin klo 1 yöllä." -- 12 p.
Reinhold lähtee kotimatkalle yhdessä seurassa Laguksen ja Malmbergin
kanssa.
Lomakautena 29 p. joulukuuta Hedberg matkustaa m.m. Vöyrin käräjiin
ollakseen saapuvilla, kun pastori J. M. Stenbäckiä oikeuden edessä
syytetään ruokottomien sanojen käyttämisestä saarnoissa sekä väärästä
opista. Syytöksiä kumminkaan "ei voitu toteen näyttää".
Tämän jälkeen jatkuu päiväkirja vielä kaksi vuotta eteenpäin; mutta
pikkutietojen joukossa on tuskin mitään merkillisempää huomattavana.
Yleisistä ylioppilastavoista ansaitsee kuitenkin mainita, että näinä
vuosina näyttää kenties entistä enemmän tulleen tavaksi käyttää
kaikkia suurempia ja pienempiä aiheita kekkerien pitämiseen, joissa
säännöllisesti väkeviä -- useimmin puhutaan punssista -- nautittiin.
Mitä taas erittäin pohjalaisiin pietisteihin tulee, tekivät he usein,
kolme, neljä miestä yhdessä joukossa, kävelyretkiä Essenin luokse,
joka papiksi vihittynä ja naineena miehenä oli asettunut asumaan
ostamalleen Nygårdin tilalle Espooseen. Hedbergit puolestaan eivät
jatkaessaan teologisia opintoja kadottaneet luonnonrakkauttaan
ja taipumustaan kaikenlaiseen urheiluun. Aina tavan takaa
mainitaan luistelu- (useimmin Kluuvin lahdella, siis nykyisellä
rautatientorilla), hiihto-, metsästys- ja kalastusretkiä tapahtuneen.
Niin Helsingissä, missä he pitivät viheriävarpusia häkissä (useat
kerrat sanotaan, että semmoisia ostettiin), mutta varsinkin kotona,
jossa he kesyttävät oudompiakin "kotieläimiä" (esim. kalalokkeja).
Heidän kokoelmansa kasvoivat vihdoin melkoisen suuriksi ja näkyvät
saavuttaneen jonkunlaisen kuuluisuuden, sillä vieraita käy varta
vasten katsomassa niitä, nimittäin täytetyitä lintuja, joita varten
Fredrik oli tehnyt erityisen kaapin, ja kasveja, joiden hoito ja
järjestäminen oli etupäässä Reinholdin osana.
* * * * *
_Vuodelta 1842_ en voi olla siteeraamatta, mitä Reinhold kertoo
Lauri Achrénin hautajaisista. Niinkuin Stenbäckin elämäkerrassa
on esitetty, tämä nuori pappi, yksi heränneitten lahjakkaimpia
ja innokkaimpia opettajia, kuoli 13 p. elokuuta. Hänen viimeinen
virkapaikkansa oli Munsalo, joten Reinhold läheisestä kodistaan
saattoi käydä siellä hänen sairautensa aikana ja valvoakin jonkun
yön sairaan luona. Hautajaiset olivat 18 p. "Kahdeksan pappia kantoi
arkkua, ja Malmberg toimitti haudansiunauksen. Se oli juhlallisin
hautaus, minkä koskaan olen nähnyt. Malmberg piti ruumissaarnan sillä
tavoin, etten luule kuivaa silmää olleen koko kirkossa -- niin,
luulenpa, että kivet muurissa itkivät. Seuraavana päivänä Malmberg
piti seuroja muutamassa talossa lähellä Achrénin asuntoa. Me olimme
kaikki siellä, ja hän luki ja puhui erinomaisesti." -- S.v. veljekset
vihdoin -- nuorempi ensin, vanhempi vähän myöhemmin -- suorittivat
päästötutkintonsa, ja joulukuun 14 p. heidät Turussa yhdessä
muutamien muitten kanssa vihitään papeiksi. Fredrik sai apulaispaikan
Munsalossa, siis lähellä lapsuutensa kotia, mutta Reinhold määrättiin
kappalaisen apulaiseksi Inkooseen Uudellemaalle. Vietettyään
viimeisen joulunsa yhdessä kotona lie tammikuulla 1834 lähtivät
virkapaikkoihinsa. Että päiväkirjan tekijä hengelliseltä kannaltaan
ja sydämeltään oli muuttumaton, todistaa eräs hänen viimeisiä
muistiinpanojaan, joka on yleisestikin heränneille kuvaavaa.
Tammikuun 20 p. hän tulee Inkooseen ja sanoo olevansa "hyvin
murheeellinen". Seuraavana päivänä hän jatkaa: "Olin katselemassa
kirkkoa. Tullessani kotia oli täällä eräs pappismies, Vaden, joka
tulee viransijaiseksi Degerbyhyn ja on pietisti. Kun hän ilmotti
itsensä siksi, tulin minä niin iloiseksi, että purskahdin itkuun."