Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
OPPIKIRJA
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN
HISTORIASSA.
Kirjoittanut
B. F. Godenhjelm.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Weilin & Göös 1884.
Digitalisoitu vuonna 1900 ilmestyneestä
neljännestä, uudistetusta painoksesta.
Alkulause ensimmäiseen painokseen.
_Tämän kirjan tarkoitus on kahdenlainen, josta syystä sen sisällys on
järjestetty kahteen jaksoon. Pääteksti on kouluja varten toimitettu ja
perustuu Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa tehtyihin
muistoonpanoihin. Lisäyksiin olen koonnut, mitä olen katsonut laajempaan
oppijaksoon kuuluvaksi, jotta kirja kokonaisuudessaan voisi olla lyhyt,
mutta johonkin määrin täydellinen oppi- ja käsikirja suomalaisen
kirjallisuuden historiassa. Tämä laveampikin jakso on saanut alkunsa
opetustoimestani yllämainitussa opistossa: se vastaa pääasiallisesti sen
jatko-opistossa suoritettavaa oppimäärää. Lisäyksiin on paitsi sitä
pantu kaikenlaisia tarpeellisia selityksiä, esimerkkejä y. m., varsinkin
semmoisia, joista opettaja voi saada aihetta lyhyemmässä oppijaksossa
esitettyjen seikkojen tarkempaan valaisemiseen. Kertomus Kalevalan
sisällyksestä samaten kuin muutkin Kalevalaa koskevat laveammat
selitykset on niin-ikään sovitettu lisäyksiin, koska kouluissa
tavallisesti, kun joudutaan kirjallisuuden historiaan, Kalevala jo on
loppuun luettu ja oppilaat silloin tietysti jo ovat saaneet kuulla
kaikki nämä selitykset._
_Suomalaisen kirjallisuuden historia on siinä suhteessa omituista
laatua, että se ei voi supistaa ainettansa ainoastaan suomeksi
ilmestyneihin kirjateoksiin, vaan että sen niiden ohessa täytyy pitää
silmällä koko sitä kansallista kehitystä, joka sen on tuottanut, s. o.
suomalaisen kirjallisuuden historia on samalla suomalaisuuden historiaa.
Sentähden tärkeä sija on annettava Suomen kielen tieteelliselle
tutkimukselle, ja samaten tulee semmoisiakin kirjoittajia huomioon
ottaa, jotka voimallisesti ovat vaikuttaneet kansallistunnon tai
kotimaisen sivistyksen varttumiseen ja niinmuodoin ainakin välillisesti
edistäneet suomenkielistäkin kirjallisuutta, vaikk'eivät ole
kirjoittaneet kansan omalla kielellä. Sellaiset miehet kuin Porthan,
Arwidsson, Snellman, Castrén ansaitsevat kyllä kunniapaikkansa
suomalaisen kirjallisuuden historiassa, vaikka heidän teoksensa ovat
latinan- tai ruotsinkielisiä. Eikä mainitsematta sovi jättää noita
ruotsinkielisiä runoilijoitakaan, Runeberg'iä etupäässä, joilla on ollut
niin suuri merkitys meidän maan sivistyshistoriassa. Oikeimmaksi olen
kuitenkin katsonut vaan lyhyeltä viitata heidän kirjalliseen toimeensa,
koska tämä voipi saada oikean selvityksensä ainoastaan Ruotsin
kirjallisuuden historiasta; muuten koulunuorisomme ruotsinkin tunneilla
heihin tutustuu. -- Selitykset suomensukuisista kielistä ja Suomen
kielen murteista pidän sopivimpana koulu-opetuksessa liittää
kirjallisuuden historiaan._
_Tuskin tarvinnee sanoa, että kirjallisuuden historia koulussa on
runsailla esimerkeillä valaistava ja että sen rinnalla siis pitää lukea
kirjallisuutta niin paljon, kuin aika suinkin myöntää. Sentähden olen
koettanut mahdollisuuden mukaan lueteltujen teosten joukossa mainita
semmoisia helposti saatavia runoja ja muita lyhyitä kappaleita, jotka
koulussa sopivat esimerkeiksi. Erittäin tahdon, mitä vanhempaan aikaan
tulee, viitata tunnettuun kirjaan "Helmivyö suomalaista runoutta"[1]. --
Kaikkein uusin aika ei ole vielä historiaa eikä sitä siis voi samalla
tapaa esitellä kuin edellisiä ajanjaksoja. Asianmukaisimmaksi olen
katsonut suurimmassa lyhykäisyydessä asettaa näkyviin, mitä meillä tätä
nykyä on olemassa kansalliskirjallisuuden eri aloilla._
[1] _Sen jälkeen kuin tämän oppikirjan ensimmäinen painos ilmestyi, on
tullut toinenkin suomalainen antologia, Leimun (Kustavi Grotenfelt'in)
toimittama "Väinölä" (1884 ja lisävihko 1892, uusi täydennetty painos
1899), joka tarkoitukseltaan ja sisällykseltään vastaa "Helmivyötä"._
_Näin lähetän tämän kirjasen ulos maailmaan hyvin tietäen, että
teokseeni on saattanut puikahtaa paljokin erehdyksiä, semminkin kun se
on ensimmäinen laatuansa eivätkä olot ole sallineet minun panna aivan
runsaasti aikaa sen lopulliseen suorittamiseen._
_Syrjässä Lopen pitäjässä Elokuulla 1884._
*_Tekijä._*
Alkulause kolmanteen painokseen.
_Ne muutokset ja lisäykset, joita tämän kirjan nyt ilmestyvä kolmas
painos on vaatinut, koskevat pääasiallisesti joko johdatusta ja
ensimmäisiä aikakausia taikka nykyajan kirjallisuutta. Kielentutkimuksen
uusimmat tulokset olivat huomioon otettavat, mitä suomalais-ugrilaisiin
kieliin ja suomensukuisten kansojen vanhimpiin asuinpaikkoihin tulee, ja
samaten myös Kantelettaren osittainen uudistus, joka oli tapahtunut
toisen painoksen julkaisemisen jälkeen. Viime aikojen kuvailussa on
edellisissä painoksissa nuorina kirjailijoina, vieläpä
aloittelijoinakin, mainittu monta, joiden asema kirjallisuudessa nyt jo
on vakaantunut; niihin on tietysti nyt luotu enemmän huomiota, ja uusia
kirjailijoita on otettu lukuun nykyisen kirjallisuuden kokonaiskuvan
täydentämiseksi. Kirjallisuutemme onkin juuri viime vuosikymmenenä niin
suuresti karttunut, että entinen "loppukatsaus" on täytynyt kokonaan
uudistaa. Kun tälle kirjalle toissa vuonna tapahtui se odottamaton
kunnia, että se herra E. D. Butler'in taitavalla kädellä käännettiin
Englannin kielelle, tein jo muutamia lyhyitä lisäyksiä englantilaista
laitosta varten; mutta nyt olen katsonut tarpeelliseksi vielä tarkemmin
esittää uusinta aikaa. Mainittakoon tämän yhteydessä, että uusi teksti
jo valmistui Marraskuun loppupuolella ja että kirjallisuuden kehitystä
siihen asti on pidetty silmällä. Ainoastaan pari viittausta muutamiin
sen jälkeen ilmestyneihin teoksiin on sittemmin lisätty. -- Paitsi sitä
on eri paikoin tehty parannuksia ja yleensä koetettu ottaa varteen, mitä
viime aikojen tutkimus on tuonut ilmi._
_Kaikille niille, joilta olen saanut ystävällisiä tiedon-antoja, etenkin
toht. K. Grotenfelt'ille ja toht. K. Krohn'ille, pyydän saada lausua
lämpimät kiitokset._
_Helsingissä, Tammikuulla 1898._
*_Tekijä._*
Johdatus.
§ 1. Suomalainen kirjallisuus ja sen historia.
_Kirjallisuudeksi_ sanotaan yhteisellä nimellä kaikki ne kansain
henkiset tuotteet, jotka säilyvät kirjoituksen avulla, ja jokaisella
korkeammalle sivistyksen kannalle joutuneella kansalla on oma
kirjallisuutensa. Kieli on henkisen toiminnon luonnollinen välittäjä ja
niinmuodoin kirjallisuudenkin kannattaja; kun puhutaan _suomalaisesta
kirjallisuudesta_, tarkoitetaan siis sitä kirjallisuutta, joka on
suoritettu Suomen kielellä.
_Suomalaisen kirjallisuuden historia_ esittää siis suomenkielisen
kirjallisuuden kehkiämistä eli, toisin sanoen, Suomen kansan sivistyksen
edistymistä, niinkuin se ilmaantuu sen omakielisessä kirjallisuudessa.
_Kansalliskirjallisuudeksi_ nimitetään ne kirjallisuuden tuotteet, jotka
selvästi kuvastavat kansan omituista henkeä ja katsantotapaa. Sitä
laatua on varsinkin runous; tieteellisestä kirjallisuudesta siihen
luetaan etenkin historia ja filosofia; muut kirjallisuuden lajit ovat
kansalliskirjallisuutta samassa määrässä, kuin ne tuovat esiin kansan
omituista henkeä. Kirjallisuuden historia koskee pääasiallisesti
kansalliskirjallisuuteen.
*Lisäys 1.* Kirjallisuutta ovat oikeastaan vaan ne kansanhengen
tuotteet, jotka säilyvät kirjoituksen avulla. Tarkkaan katsoen siis
muinais-ajan runot, tarut, sananlaskut y. m., jotka elävät kansan
huulilla, eivät ole kirjallisuutta, ennenkuin tulevat muistoon
kirjoitetuiksi. Mutta niille on kuitenkin annettava tärkeä sija
kirjallisuuden historiassa; sillä puhtaimpana ilmaantuu kansan
alkuperäinen omituisuus näissä sen runouden ensimmäisissä hedelmissä, ja
ikäänkuin raikkaasta luonnon-lähteestä runous myöhempinäkin aikoina
niistä ammentaa uutta elinvoimaa.
*Lisäys 2.* Kansalliskirjallisuuden luonnollinen välittäjä on kansan oma
kieli. Poikkeuksena on pidettävä, jos sitä toimitetaan jollakin
vieraalla kielellä. Niin tapahtuu kuitenkin toisinaan historiallisten
olojen vaikutuksesta, joko ennenkuin kansallinen elämä on päässyt
täyteen voimaan, taikka kun se on päättynyt ja kansa on kuolemaisillaan.
Olipa esim. latina keskiajalla kaiken korkeamman sivistyksen
kannattajana; ei ainoastaan tieteellisiä teoksia, vaan myöskin runoutta
ja muuta kaunokirjallisuutta syntyi mainitulla kielellä. Samaten
meidänkin maassa ruotsi kauan aikaa on ollut ylhäisemmän
hengenviljelyksen melkein yksinomaisena välittäjänä, ja uudestaan
heränneen kansallishengen ensimmäiset ilmaukset pakeutuivat
ruotsinkieliseen muotoon. Sellainen kirjallisuuden tila on kuitenkin
vaan haihtuva väliaste kansojen kehityksessä; pian kansanhenki
vahvistuneena vaati sisällyksellensä omakielisen muodon. --
Päinvastaisena esimerkkinä sopii mainita keltiläiset heimokunnat, esim.
Irlantilaiset, joiden kansallisen runouden nykyaikaiset tuotteet ovat
englanninkielisiä, surkeana todisteena siitä, kuinka häviämäisillään
olevat kansakunnat menettävät kielensä.
Meidän maan omituiset olot tekevät tarpeelliseksi, että suomalaisen
kirjallisuuden historiassa välisti otetaan lukuun myöskin ruotsin- ja
latinankielisiä teoksia, kun ne tehokkaasti ovat vaikuttaneet
kansallisen sivistyksen muodostumiseen.
§ 2. Suomalais-ugrilainen kieliheimo.
Suomen kieli kuuluu _Suomalais-ugrilaiseen kieliheimoon_.
Suomalais-ugrilaiset kielet ynnä muutamien muiden kieliheimojen kanssa
luetaan suureen _Altailaiseen kielikuntaan_.
Tärkeimmät kielikunnat ovat Altailaisen rinnalla _Semiläinen_ ja
_Arjalainen_. Edelliseen luetaan esim. Hebrean ja Arabian kieli,
jälkimäiseen Indian ja Persian kielet (Sanskrit, Zend, y. m. ja ne,
jotka niistä ovat alkunsa saaneet) sekä enimmät Euroopan kielet:
Kreikka, Latina ja Romanilaiset kielet (Ranska, Italian ja Espanjan
kieli y. m.), Germanilaiset kielet (Saksa, Ruotsi, Englannin kieli
y. m.), Slaavilaiset kielet (Venäjä y. m.), Baltilaiset eli
Liettualaiset kielet (Liettua, Lätti) ja Keltiläiset kielet.
Suomalais-ugrilaiseen kieliheimoon kuuluu seuraavat seitsemän
kieli-yhteyttä:
1. _Suomen kieli_ ja sen lähimmät sukukielet (Yhteis-Suomi);