Kaukana, tuolla suuressa Amerikassa on monta rautatietä, joilla
vaunujen pyörät nopeasti kiitävät eteenpäin rautaisia kiskoja myöten,
eikä siellä ole hevosia valjastettu vaunujen eteen, vaan ne kuljetetaan
vesihöyryn avulla. Ja höyry kohoaa kiehuvasta kattilasta ensimäisessä
vaunussa ja käyttää höyrykonetta, ja höyrykone panee pyörät liikkeelle,
ja niin kulkee ensimäinen vaunu eteenpäin, vetäen kaikki muut
perässään. Usein on koko pitkä jono vaunuja kiinnitetty toisiinsa, ja
koska tämä kulkee kolme kertaa nopeammasti kuin virkku hevonen juoksee,
niin ihmiset matkustavat mielellään rautatiellä höyryvaunussa.
Sentähden ovat useimmiten kaikki vaunut täynnä, toiset ihmisiä, toiset
härkiä ja lampaita ja toiset kaikenlaisia tavaroita, joita kuljetetaan
paikasta toiseen.
Tosin on hyvä, että on rautateitä, ja melkein kaikissa maissa niitä jo
onkin. Ruotsissa on jo monta rautatietä, vaan Suomessa on vähemmän.
Lienee kenties vaikeampi rakentaa sellaisia teitä täällä pohjoisessa
kuin munalla, sillä täällä on paljo mäkiä ja järviä ja jokia, joiden
yli rakennettavat sillat maksavat paljo rahaa. Vaan jopa sentään
useimmat meilläkin matkustavat rautateillä. Tiedämmehän me, kuinka
toisissa maissa on porattu teitä läpi korkeiden vuorien, ja toisissa
paikoissa on rakennettu kauhean korkeita siltoja järvien ja syvien
rotkojen yli; niin, on semmoisiakin rautateitä, joissa kuljetaan
kattojen päällitse suurissa kaupungeissa. Kaikkea tätä on tehty
sentähden, että ihmiset ja tavarat voisivat tulla pian perille; sillä
aika on kaikesta omaisuudesta kallein. Nyt jo saamme Suomessakin syödä
ruokaveron Turussa, toisen Helsingissä ja kolmannen Viipurissa.
Helsingistä matkustetaan kahdessa vuorokaudessa Ouluun; semmoinen matka
käy nopeammin kuin rattailla istuen laiskaa kyytihevosta lyödessä.
Nyt tahdon kertoa jotakin, joka tapahtui rautatiellä Yhdysvalloissa
Pohjois-Amerikassa, eikä siitä ole pitkää aikaa kulunut.
Siellä on kaupunki nimeltä York, ja ennenkuin tullaan kaupunkiin
Baltimoresta, kulkee rautatie korkean sillan ylitse. Tapahtuipa, että
höyryvaunun kulkiessa sillan yli, putosi hehkuvia hiiliä vaunun uunista
sillalle ja siitä syntyi tulipalo. Tuulen puhaltaessa kovasti ja kun ei
ketään ollut lähellä silloin, kun vaunut ohitse kulkivat, oli pian koko
silta tulen vallassa ja paloi poroksi.
Vähitellen tuli ihmisiä, jotka koettivat sammuttaa, mutta turhaan.
Silloin huusi joku heistä, että kymmenen minuutin perästä odotettiin
toista junaa samalta haaralta kuin edellinenkin; ja kun tien vieressä
oli vuori, joka esti siltaa tielle näkymästä, ennenkuin oltiin aivan
sen likellä, niin voisi tapahtua se onnettomuus, että toisen junan
johtaja ei tietäisi sillan palosta, vaan kulkisi täyttä vauhtia sinne
ja syöksyisi syvyyteen enemmän kuin sadan hengen kanssa, jotka
seurasivat mukana vaunuissa. Siinä seisoivat nyt kaikki neuvottomina ja
säikähtyneinä eivätkä tietäneet, mitä heidän piti tehdä, ilmoittaakseen
tuleville vaaraa.
Silloin oli siellä kaksitoista-vuotias poika Eli Rem, ja hän oli
rivakampi kaikkia muita. Hän rupesi juoksemaan pitkin tietä niin kauas
kuin voi, eikä viipynytkään kauan, ennenkuin hän näki pitkän jonon
vaunuja tulevan tiellä täyttä kyytiä hyökäten häntä vastaan. Mitä teki
nyt Eli Rem? Huutaminen ei paljoa auttanut, sillä ei kukaan olisi
kuullut häntä suuren kolinan tähden, jota vaunut pitivät. Hänellä ei
ollut aikaa kauan ajatella. Hän asettui keskelle tietä, niin että
kaikkien vaunujen välttämättömästi täytyi kulkea hänen ylitsensä, jos
tahtoivat eteenpäin, ja siinä seisoi hän huutaen ja hosuen käsillään ja
viittaili minkä taisi. Junan kuljettaja, joka oli ensimäisessä vaunussa
ja ohjasi koko junaa, luuli pojan olevan hullun ja huusi taas
puolestaan ja viittasi, että hän juoksisi pois tieltä. Vaan Eli Rem
seisoi paikallaan; seisoipa siinä kuolema silmiensä edessä, eikä
kuitenkaan väistynyt, sillä hän tiesi, että monen ihmishengen pelastus
riippui siitä, että hän seisoi paikallaan.
Sillä tavalla täytyi junan kuljettajan seisattaa kaikki monet vaununsa,
ett'ei tulisi syypääksi pojan kuolemaan. Vaan hän oli niin vihainen,
niin vihainen, että hän heti, kun juna seisahtui, hyppäsi alas tielle
ja rupesi lyömään Eli Rem parkaa, koska hän oli uskaltanut tehdä
junalle semmoisen viivykkeen.
Vaan nyt tuli muitakin ihmisiä juosten sillalta ja he kertoivat, kuinka
vähällä kaikki vaunut olivat syöstä syvyyteen. Silloinpa junan
kuljettajan silmät suurenivat, ja kaikki vaunuissa olijat saivat
tietää, että heidän, lähinnä Jumalaa, oli kiittäminen Eli Remiä
pelastuksestaan. Siinä syntyi hämmästys ja ilo yht'aikaa niin suuressa
määrin, ett'ei sitä voi kertoa! Kaikki tulivat ulos vaunuista,
syleilivät ja suutelivat Eli Remiä kyyneleet silmissä ja heti koottiin
hänelle sata kultarahaa palkinnoksi. Sitte menivät he jalkaisin
palaneelle sillalle, nähdäkseen sitä syvyyttä, joka oli ollut
nielasemaisillaan heidät kaikki. Rivakka Eli Rem tuli lavealta kuuluksi
kaupungissa ja kansa kantoi hänet riemukulussa hänen vanhempiensa
taloon. Vaan enemmän kuin kullasta ja kunniasta riemuitsi hän siitä
tiedosta, että hän hyvän Jumalan avulla oli pelastanut satojen ihmisten
hengen.
Niin, mitä sinä olisit tehnyt Eli Remin sijassa, jos olisit seisonut,
niinkuin hän, keskellä rautatietä, kohiseva juna vaunuineen edessäsi ja
aivan varma kuoliaaksi musertumisestasi, jos juna olisi kulkenut
eteenpäin? Mielelläsi olisit tahtonut tehdä hyvän työn ja pelastaa
monen ihmisen hengen, mutta olisiko sinulla ollut rohkeutta sentähden
panna alttiiksi omaa henkeäsi? Ja olisitko ollut niin nopea päättämään,
ett'et yhtään silmänräpäystä olisi miettinyt, vaan heti katsonut
kuolemaa silmiin, kun vielä oli aikaa? Niin, se ei ole varma. Sillä
monella on hyvä tahto, vaan kaikilla ei ole miehekästä rohkeutta. Ja
monella, jolla muutoin on sekä tahtoa että rohkeutta, ei ole samaa
uskaliasta päättäväisyyttä, kuin pienellä Eli Remillä, vaan he seisovat
ja miettivät, kunnes kaikki on liian myöhäistä. Muista sinäkin se,
rivakka poika, kun sinunkin joskus on tehtävä hyvä työ! Siinä ei saa
olla mitään epäilystä. Reippaasti työhön, nopeasti, viisaasti,
uljaasti, ja Jumala suojelee sinua, niinkuin hän suojeli Eli Remiä.