Vihdoinkin järvi auki! Rämsänrannan ainokainen "laiva" heti
halkomassa sorehtivia, mustia aaltoja, joita pohjatuuli liekuttaa.
Mies on taas ollut kovissa maatöissä, viimeksi täällä saaressa, johon
hän on tekaissut kaurapellon.
Mutta Robinson Crusoella on ilmoitettavana suuri suru -- kun hän
souti etelämanteren puolelle, heittäysi kuninkaallinen hirvi hänen
vedenpäällisensä jälkeen ja uiskeli ylpeästi pohjatuulen vihureissa
hänen perässään. Saparo pystyssä se, ensin pyristeltyään veden
karvoistaan, juoksi pitkin rantahietikkoa -- sitten hävisi metsään.
Ja Robinson Crusoe huusi sen jälkeen näin sanoen: "Jää hyvästi
peurani, rysätoverini Pohjan myrskyissä, erämaan saareni hopeainen
Edelweiss! Tunturikukkaseni! Jää hyvästi!" -- -- --