Viikkoa jälkeen juhannuksen, kun häät olivat menneet ohi, tuli Olina
karjatuville.
Täällä olivat asiat huonosti.
Mali-Oosa oli niin sairaana, että töin tuskin voi pysyttäytyä pystyssä.
Mikä häntä vaivasi, sitä Olina ei käsittänyt. Sillä Mali-Oosa oli niin
kummallinen. Hän puhui sekavia sanoja ja kulki kuin unissansa.
Alinomaan hän puhui isoisän viulusta. Ja paraikaa kävellessänsä saattoi
hän siepata äkisti Olinaa käsivarresta ja kysyä:
"Sano Olina! Etkö kuule kuinka isoisän viulu soi tuolla Bergoosalla?"
Mutta Olina ei mitään kuullut...