Aino (juoksee tanssituvasta Arvassalon seuraamana).
_Arvassalo_. Aino! Pikku Aino! Pysähdy! Älä juokse luotani!
_Aino_. Ei, en tahdo tanssia kanssanne, olenhan jo sanonut.
_Arvassalo_. En olisi ikinä uskonut että tuollainen soma Karjalan
tyttönen voisi olla niin juonikas! Kuules soittoa, miten houkuttelevaa!
Anna minulle kätesi, Aino, niin liitelemme lailla lintujen karkeloon.
(Hän juoksee Ainoa kohden, Aino -pakoon; niin kieppuvat he ympäri
pihaa.)
_Aino_. En tule, en! En tule, en!
_Arvassalo_. Niin, veitikka, tahdot tanssia vain tuon sorjan pojan
kanssa, joka kuului olevan runonlaulaja Kuivalaisen poika! Mutta
minä olen vieras. Ei käy laatuun, että kieltäydyt tulemasta Kanssani
tanssiin.
_Aino_. Kyllä käy.
_Arvassalo_. Minäpä sanon isällesi.
_Aino_. Olkaa hyvä.
_Arvassalo_. Marketta lupasi, että tanssit kanssani.
_Aino_. Niin, Marketta on kiltti sisko.
_Arvassalo_. Silloin et voi kieltäytyä.
_Aino_. Kyllä voin. Olen antanut sanani toiselle. Ja sana on sana, ja
Karjalan tyttö on Karjalan tyttö. (Juoksee portista pois.)
_Arvassalo_. Veitikka! Aino, älä mene! (Juoksee jälkeen.) Et niin
vähällä pääse.