Remes. (Sitten) Marketta.
_Remes_. Sellainen heilakka! Rukkaset antaa ja pitää minua pilkkanaan!
Liian paksu muka! Onko moista ennen kuultu! Mutta menköön, näsäviisas!
Kyllä tämä poika tyttöjä saa, saa vaikka joka sormelle. Saadaanpas
nähdä!
_Marketta_ (ovella tyhjä kahvitarjoilu kädessään). Aino, tule tanssiin!
Minäkin joudun jo. Ka, kun juuri vilkaisin kamarin ikkunasta viedessäni
vieraille kahvia, oli hän täällä. Menikö hän jo tanssitupaan?
_Remes_. Juuri juoksi. Marketta, oisit saanut tytön typykän paremmin
kasvattaa. Olisi silloin nähnyt muutakin kuin nenänsä. Nyt se, nenäkäs,
hyppii kenen nenälle haluttaa.
_Marketta_. Mitä sillä tarkoitatte, herra Remes?
_Remes_. Tarkoitan, että sisarenne virnastelee nyt kylän poikien kanssa
tuvassa. Se ei ollenkaan sovi kunnialliselle tytölle.
_Marketta_. Kuinka puhutte siskostani? Aino kyllä tietää säilyttää
kunniallisuutensa. Mistä niin olette suuttunut häneen?
_Remes_. Marketta, sinä olet järkevä tyttö, jonka kanssa voi puhua
suoraan asioista. Eikö teistä ole hävytöntä, että sellainen mies
kuin minä, jolla on rahaa enemmän kuin moni osaa uneksiakaan ja joka
tahtoo tehdä onnelliseksi sellaisen tyttosen kuin Ainon, antaa hänelle
kaikkensa, kysyn, eikö ole hävytöntä, että hän antaa rukkaset vasten
naamaa? Mitä sanot siihen?
_Marketta_. Mutta, hyvä Remes, saattaahan hän olla sitä mieltä, että te
ette tekisi häntä onnelliseksi.
_Remes_. Tiesin kyllä, että pitäisitte hänen puoltaan. Sillä niinhän
aina teette. Mutta tahdon puhua isällenne, hän on suoranuottinen mies,
ja kun hän sanoo: "Aino ottaa Remeksen", niin Aino ottaa Remeksen, ja
silloin on leikki lukossa. Tuollaisesta saattaa aivan suuttua! "En
tekisi onnelliseksi" — minä! Ei, sitä et saa ketään uskomaan.