EMÄNTÄ. Odotahan vielä hiukkasen.
HEIKKI. No?
EMÄNTÄ. Jos sinä, Heikki, vähän naulaisit kiinni rantaportin säleitä.
Ne ovat kaikki niin rempallaan. Liekkö ne edes tallella?
HEIKKI. Minä olen tuuminut tehdä siihen ensi talvena kokonaan uuden
portin.
EMÄNTÄ. Mutta jos nyt ensihätään sitä vanhaa hiukan korjailisit.
HEIKKI. No saanhan minä sen tehdä.
EMÄNTÄ. Nämä meidän muuritkin jäivät juhannukseksi kalkitsematta. Jos
sinä huomenna joutuisit --.
HEIKKI. Mitä niitten nyt enää on väliä! Saahan ne sitten vaikka
jouluksi valaista. -- Jos niitä röykkiöitä ollenkaan kannattaa tuhria.
EMÄNTÄ. Uudethan ne pitäisi muurata.
ISÄNTÄ. Uudet muurit vanhaan taloon.
HEIKKI. Kerran tästä vielä saadaan uusikin talo. Ensi kesänä minä tämän
röttelön hajotan ja rakennan komeamman sijalle.
EMÄNTÄ. Rakennat, jos rakennat.
HEIKKI. Varmasti. Minä teen työtä: kuivaan Hirvisuon, ojitan vesijätön,
puuhaan, häärin. Tästä sopessa tuhrimisesta täytyy tulla kerran loppu.
Ja siitä tuleekin. Minä en hellitä.
EMÄNTÄ. Tällä tilkulla ei siitä koskaan päästä.
HEIKKI. Jollei tällä, niin toisella.
EMÄNTÄ. Et sinä tämän palasen avulla koskaan parempaa hanki.
HEIKKI. Korpela antaa monin verroin enemmän kuin mitä siitä tähän asti
on otettu.
ISÄNTÄ (puolustellen). Mitäs minä, vanha mies --.
EMÄNTÄ. Kyllähän minä muistan, että sinä olet niistä uusista konsteista
puhunut ja kyllä kai niistä hyötyäkin olisi, jos sinä saisit suuremman
läänin hallittavaksesi.
HEIKKI. Niin, äiti. Suurempi lääni, kartano. -- Minä tekisin siitä
mallitalon koko maakunnalle. En nukkuisi öisin -- tuumisin,
suunnittelisin.
EMÄNTÄ. Olisipa Honkala vielä meillä!
HEIKKI. Älkäämme puhuko siitä.
EMÄNTÄ. Niin, kirveltäähän se mieltä.
HEIKKI. Kerran minä hankin uuden.
EMÄNTÄ. Luuletko silti unohtavasi oikean Honkalan? Isäsi ja minä emme
sitä koskaan tee.
ISÄNTÄ. Emme.
HEIKKI. En minäkään.
EMÄNTÄ. Ja kuitenkin sinä voisit, jos vain tahtoisit, poistaa tämän
yhteisen surun.
HEIKKI. Minunhan pitikin mennä kahvia juomaan. Taitaa jo Jere hörppiä
kuudetta kupillista. (Aikoo lähteä.)
EMÄNTÄ. Kuuntele nyt kerrankin kunnolla.
HEIKKI. Kyllähän minä teitä aina muuten kuuntelen, mutta tässä asiassa
minä en voi.
EMÄNTÄ. Kyllä sinä voit, jos vaan tahdot.
HEIKKI. No minä en tahdo sitten.
EMÄNTÄ. Jos sinä edes hiukan ajattelisit asiaa.
HEIKKI. En minä semmoista osaa ajatella.
EMÄNTÄ. Ja kuitenkin sinä sanot aina muistavasi Honkalaa.
HEIKKI. Mutta eihän se tähän kuulu.
(Jere tulee.)
JERE. Tuonasen ryppy. Ethän sinä tullutkaan.
HEIKKI. Kyllähän minä tästä vielä sinne ehdin.
JERE. Minä hörppäsin jo kuppini.
HEIKKI. No mennään nyt vielä kumoamaan yksi ylimääräinen.
JERE. Annas olla. Minun täytyy kysyä emännältä, joko se lista on
valmis.
EMÄNTÄ. Tässä se on.
JERE. Jollei se Honkalan emäntä ole saatuvilla, niin saako sen kirjeen
pistää jollekin toiselle?
HEIKKI. Honkalan emäntä?
EMÄNTÄ. Kunhan se vain oikeaan taloon tulee.
JERE. Jassoo.
HEIKKI. Mitäs asioita sillä äitimuorilla Honkalaan on?
EMÄNTÄ. Ajattelin pyhäksi tänne kutsua.