Oottako kuullu jotta jo on aikoohin eletty, kun ei ihmiset enää tunne
juapunestakaa?
Luuloovat, jotta s’oon kuallu!
Eileen aamulla oli suuri trusa ihmisiä PräntÖÖn sillalla yhyres rypähäs
ja siunas ja voivootteli jotta:
— Voi, voi raukkaa kun nuan pitää kualla silmällensä keskelle katua.
Ja pyhkiivät hilkun nurkalla silmiä ja nenää ja lähtivät kättä
huisuuttaan torille.
— Siäl’on tuala Präntöön sillalla kuallu miäs — seliittivät akat
torilla ruattalaasille maitoakoollekki, ja olivat niin syvis ajatuksis,
jotteivät muistanehekkaa maistaa maitua, jos s’oli muionnutta.
Mutta Präntöön sillalle kokoontuu aina vai suuree joukko ihmisiä, jokka
tukkiivat ja pökkiivät toisiansa jotta näkisivät sen kuallusen raukan.
Viimmeen tuli esivaltakin pamppuunensa sakkiin. Se pusketti ittensä
läpi itkevän akkakasan ja pääsiki lopuuksi sen kuallusen äärehen, joka
makas mahallansa eikä huiskahtanukkaa.
Poliisi käänti sen kuallehen selvällensä ja kyllä s’oli pleiki ja
vakavan näköönen. Se kuallu. Ja samoon se konstaapeliki.
Ja sitte kun se kuallu oli hetken maannu seljällänsä, niin se kääntyy
hiljaa takaasi mahallensa ja ihmiset siunasivat jotta:
— Herrinjee!
Ja poliisi kääntöö sen raaron nenän uurestansa ylhäppäi.
Ja kuallu painoo sen taas alhappäin.
Ja sitä tehtihin kauan aikaa.
Sitä imehreltihin ja kattottihin ja heikkopäisimmät lähtivät
hiljoollensa poispäi. Monen nousi hiuksekki jo pystyhyn. Sitte
hajettihin tohtori kovalla kiiruhulla. Ja se tuli n’otta kuulotorvet
käsilaukus kalaji.
Hairas takin pois, käärii hiansuut ylähä, aukaasi sen kuallehen liivit
ja housut, kääntöö ympärinsä, taputti selkähän ja pani sitten sen
pillinsä ja kauan aikaa kuunteli.
Sitte puristi päätänsä ja sanoo:
— Ei se on koollu!
Ja sitte se syynäs uurestansa ja taas kuunteli. Aukaasi sen kuallehen
miähen suunki ja kattoo kiältä ja se oli aivan punaanen.
Ja vasta kun se kolmannen kerran kopisti rintahan ja takaa kuunteli
sillä torvella, niin sai selville jotta:
— Teme mjees on niitti fyllun.
— Vai niin! — kiljaasi poliisi ja puristi lujaa kalikasta. — Vai pöhnäs
se junkkari onki!