_Vuorela_.
Toinen kerta ja toinen kerta! Se ei tule milloinkaan, sen kyllä tiedän.
Epäilettekö minua ehkä? Naimaton olen -- papinkirja on minulla taskussa.
Ei, teidän täytyy nyt minulle vastata, muuten tulen minäkin tässä
hulluksi. Vastatkaa!
_Liisi_.
En tiedä. Kyllähän minä pidän teistä -- niin kovin paljon! Enkä minä
tahdo että kukaan minun tähteni -- tulisi -- hulluksi.
_Vuorela_
(ottaa hänet syliinsä).
Liisi, se on siis totta, sinä rakastat minua! Liisi, rakas pikku
Liisini, nyt sinä vihdoinkin olet omani!
(Esirippu putoaa).