_Neiti Kortman_
(nousee).
En suinkaan. Surkutella minua ei tarvitse. Nauraa saatte, mutta ei
surkutella, sitä en kärsi. Minä olen vaan ulosvihelletty näytteliätär,
joka huonosti on näytellyt osansa. (Työntää pois Liisin.) Anna minun
olla. (Aukaisee oven.) Tahdon olla yksinäni -- yksinäni kuin aina olen
ollut. (Menee horjuen ja sulkee oven.)
_Liisi_.
Täti täti, laske minua sisään. Jään sinun luoksesi -- en mene kotiin.
Ei, hän ei kuule minua.
_Stobenius_
(pienen äänettömyyden perästä).
Tjaa, hyvät ystävät, miksi nyt tämänlaatuiset tapahtumat kutsutaankaan?
Skandaali cause celebre -- niin mitä vaan tahdotte. Mutta myöntää
täytyy, ryhtiä hänessä on kaikissa tapauksissa. (Panee kokoon
paperinsa).
_Neiti Forslund_.
Voi voi kultaseni, näin minä nyt jään ilman paikkaa --!
_Lassinen_.
Ja nyt taas hakemaan ja hakemaan. Hitto vieköön! Ei minä kirjoitan
tuolle »Bon -- Bon» firmalle ja rupean sen agentiksi, sen teen.
_Stobenius_.
Jaa, hyvät naiset ja herrat, saan vaan kiittää hauskasta seurasta ja --
Mutta se on totta -- Neiti, te -- te siellä Kaisan silmillä -- Anteeksi,
en muista nimeä -- --
_Neiti Kauppila_
(lyhyesti).
Kauppila.
_Stobenius_.
Kauppila, aivan oikein. Minä pyydän että väliaikaisesti hoidatte
johtajattaren virkaa -- jos soveltuu?
_Neiti Kauppila_.
Kiitoksia! Koetan ansaita luottamustanne, herra professori.
_Stobenius_
(kumartaa ja panee hatun päähänsä).
Minulla on kunnia! (Menee. Kaikki seuraa häntä ulos, paitsi Liisi, joka
peräovelta kääntyy takaisin.)
_Liisi_.