_Juonas_.
Kaupunginvoudin Santralta kuulin että rouva oli sanonut että
korvapuustista on sakkoa 3 markkaa.
_Neiti Kortman_.
Vai niin.
_Juonas_.
Viskaalin Iita kertoi että herrasväki oli aamiaispöydässä puhunut tuosta
rotestista ja että viskaali oli sanonut että »te vaa rett oot ten
maaran». Merkitseekö se sitten hyvää vai pahaa, sitä en tiedä.
_Neiti Kortman_
(lyhyesti).
No, se on yhdentekevä.
_Juonas._
Makkaramestarin listassa kuuluu olevan vaan kolme nimeä, mutta
herrasväen listassa enemmän. Pormestari on itse kirjoituksen ylöspannut.
Mutta paljon on tullut kieltäviäkin vastauksia sanoi Jaakko-rumpali,
joka listan kanssa laputtaa; moni olisi mielellään kirjoittanut, mutta
ei uskalleta kun pelätään rettelöitä, sanoi Jaakko. Pari lyseon
opettajaa ovat kirjoittaneet, mutta latinan lehtori oli puolustanut
ryökkynätä ja pitänyt puheen latinaksi, sanoi koulu-Matti. Rehtori oli
sanonut ettei taida tulla mitään koko asiasta. Niin, siinä on kaikki
mitä olen saanut urkituksi. Menenkö vielä uudelleen, vai -- --?
_Neiti Kortman_.
Ei, ei vielä -- ehkä myöhemmin. Onko Juonas nähnyt pastoria retkillään?
_Juonas_. Olen kyllä, hän tulee perästäni hiki otsassa.
_Neiti Kortman_.
Hyvä! Juonas mene nyt kyökkiin, ehkä siellä vielä on pannun pohjassa
kupillinen vaivasta.
_Juonas_
(kumartaa).
Ki-iitoksia! (Mennessään itsekseen.) No, mitä nyt, kun oikeen kahvia
tarjoo!
_Neiti Kortman_
(yksin, kävelee ensin pari askelta).
Tulenko häviämään vai voittamaan? Jos sen vaan tietäisin! Näkyyhän
minulla olevan puolustajiakin. Niin, nyt vaan toimeen rohkeasti ja
ujostelematta. Jos häviän, niin menen kihloihin. Sillä nolata ei Sanny
Kortman itseään anna.
Yhdeksäs kohtaus.
_Neiti Kortman_. _Pölkkynen_.
_Pölkkynen_
(hattu kädessä pyyhkii otsaansa).
Pyydän anteeksi että olen viipynyt niin kauan. En tiedä missä kaikki
ihmiset tänään ovat. Olen juossut katuja pitkin, enkä kumminkaan ole
saanut kaikkia toimitetuksi. Puh, puh!
_Neiti Kortman_.
Ooh herra pastori, te panette minut oikein häpeämään kun vaivaatte
itseänne minun tähteni. Ja vielä tämmöisissä asioissa, jotka ehkä
tuntuvat teistä hyvinkin vastenmielisiltä. Mutta itsehän te tarjoudutte
herra pastori.
_Pölkkynen_.
Ei siitä kannata puhua, kunnioitettava neiti. Mutta teillä on vieraita.
(Matalammalla äänellä.) Kävin ensin pastoorskan luona, joka on
Zionin-tyttärien laulukunnan johtajatar. Selitin hänelle kuinka tämä
muutamain kaupunkilaisten hyökkäys neitiä vastaan on teitä
hämmästyttänyt ja surettanut ja viittasin noin sivumennen siihen että
eiköhän pieni ystävyyden merkki vastapuolelta, esim. lauluntervehdys,
olisi tässä hyvinkin paikallaan. Pastoorska oli ystävällinen kuin aina,
myönsi että ihmiset ovat julmia ja lupasi jossakin sopivassa
tilaisuudessa tulla laulamaan köörineen, mutta hänen piti
välttämättömästi ensin kysyä pastorilta, joka ei ollut kotona, sanoi
hän.
_Neiti Kortman_.
Oi, sitä herttaista pastoorskaa!
_Pölkkynen_.
Sieltä menin raittiusseuran maisterin luo ja hän joutui heti intoon. Hän
sanoi että se on kaikki kapakkaherrojen ja virkamiesten syy, ne tahtovat
päästä valtaan ja vihaavat petakookeja. Hän lupasi lähettää
torvisoittokuntansa milloinka vaan tarvitaan.
_Neiti Kortman_.
Niin, maisteri on oikeutta harrastava mies.
_Pölkkynen_.
Kauppalaiskvartetin johtajaa en tavannut, vaikka hain häntä kolme
kertaa, mutta kaupungilla kuulin sitten että kvartetti on hajoitettu
koska molemmat ensi tenorit olivat joutuneet tappeluun ja -- ikävää
sanoa -- toinen purrut nenän toiselta. Mutta suutarien soittokunta tulee
varmaan. Mutta ne pyysivät siitä 10 m:kkaa -- ja minä lupasin. Mutta
kaikessa salaisuudessa tietysti.
_Neiti Kortman_.
No, mitäs siitä kunhan se ei vaan tule tunnetuksi. Ovathan ne köyhiä
miehiä -- ja näkeehän sitä että ne ovat minun puolellani.
_Pölkkynen_.
Niin, sitähän minäkin -- ja sen vuoksi -- -- Mutta kukkatervehdystä en
ole voinut saada, vaikka kävin molempien puutarhurien luona. Ei ollut
niillä kuin muutamia ruusuja. Mutta voihan sitä Helsingistä tilata jos
neiti tahtoo. Kirjoituksen silkkinauhoineen tilasin jo kirjapainosta.
(Pyyhkii otsaansa.) Puh, puh!
_Neiti Kortman_.
Oi, kukista ette tarvitse huolehtia. Onhan minulla omiakin, jos niin
että -- Mutta kuinka minä nyt voin teitä kiittää, herra pastori,
kaikesta tästä vaivastanne ja itseuhraamisestanne? Ottakaa nyt edes
kuppi kahvia. Vai tuletteko ehkä meidän kanssamme sinne verandalle?
_Pölkkynen_.
Kiitoksia, mutta jos suvaitsette niin jään tänne. Minulla olisi vähän
neidin kanssa puhumista. (Itsekseen.) Nyt käytän tilaisuuden ja sanon
asiani (Rykii.) Hm! Tässä joku aika taaksepäin uskalsin ottaa puheeksi
erään asian, joka -- --
_Neiti Kortman_.