_Koulutytöt_ perältä.
_Liisi_
(oikealta, aikoo mennä luokalle, mutta pysähtyy kun näkee että muut
vielä ovat koossa).
_Neiti Kortman_.
Tulkaa lähemmäksi tytöt. (Tytöt lähestyvät.) Kun tullaan johtajattaren
eteen niin tavallisesti niiataan, mutta armolliset ryökkynät eivät
tietysti semmoisista vanhanaikuisista tavoista välitä. (Tytöt niiaavat
väkinäisesti.) Niin -- olen kutsunut teidät tänne koska teille on
saapunut kirjeitä postissa. Mutta kun minun velvollisuuteni
johtajattarena on valvoa myöskin teidän siveellistä elämätänne, niin
tahdon ennenkuin ne teille annan tietää kuka ne on lähettänyt. -- Hanna
Korhonen -- --
_Vuorela_.
Yksi sana, neiti Kortman.
_Neiti Kortman_.
Jahah. Mistä on kysymys?
_Vuorela_.
Tahdon vaan sanoa, että omasta sekä näiden kumppalieni puolesta panen
jyrkän vastalauseen tätä inhoittavaa poliisitutkintoa vastaan. Teillä ei
ole mikään oikeus tunkeutua oppilastenne kirjeenvaihtoon. Vielä
kumminkin pysyy kirjesalaisuus Suomessa pyhänä. Me vaadimme siis että
luovutte laittomasta aikeestanne. Jos ette sitä tee, niin me lähetämme
protestin asianomaiseen paikkaan. Siinä mitä minulla oli sanomista.
_Neiti Kortman_.
Mutta, hyvä Jumala, herra maisteri -- hillitkää toki itseänne! Enhän
minä voi teitä estää protesteeraamasta -- olkaa niin hyvä vaan. Mutta
jos suvaitsette, niin kuitenkin -- -- Hanna Korhonen, tässä on sinulle
kirjekortti, jossa seisoo: (lukee) »Onnea syntymäpäiväsi johdosta! Minä
nipistän ja pussaan sinua tuhat kertaa. Kalle.» Kuka tämä Kalle on, jos
saan luvan kysyä?
_Ensimmäinen tyttö_.
Se on minun veljeni.
_Neiti Kortman_.
Rakas veli todellakin, joka niin intohimoisesti tunteitaan ilmaisee. Elä
sinä tässä pistä valheeksi. Tunnusta suoraan vaan että se on -- --.
_Ensimmäinen tyttö_.
Se on minun oma rakas veljeni -- kaksoisveljeni -- eikä johtajattarella
ole sen asian kanssa mitään tekemistä. (Sieppaa häneltä kortin, jota
rupeaa lukemaan.)
_Neiti Kortman_
(ankarasti).
Hiljaa, sanon minä! -- Helmi Hallman. Sinulle on tullut kuvakortti
ulkomaalta. Mitään kirjoitettua siinä kyllä ei ole, mutta kuva itsestään
on jo niin vastenmielinen, että olen kahden vaiheella annanko sen
sinulle vai enkö. Puolialaston nainen, joka katsoo itseään peiliin! Hyi!
_Toinen tyttö_
(vilkkaasti.)
Se on Neapolista, Nannetta Bambinilta. Me vaihdamme korttia. Antakaa se
tänne.
_Neiti Kortman_.
Kauniita tuttavia todellakin! Jonkun positiivinvääntäjän tytär
luultavasti. No, tällä kertaa minä nyt sen annan sinulle, mutta sillä
ehdolla ettet sitä albumiin pistä etkä sitä kellenkään näytä. Lupaatko
sen?
_Toinen tyttö_.
Kyllä, kyllä.
_Neiti Kortman_.
Kerttu Palonen, tule esille. Kas vaan kuinka sinä tänään olet pukeutunut
fiiniksi! Tuommoiset rimsut ja petsit ovat aivan tarpeettomia tässä
meidän vakavassa laitoksessamme, sen sanon. Mutta ehkei se olekkaan
meitä varten kun sinä olet itseäsi noin koristellut? Niin, ehkä tämä
kuvakortti, joka on saapunut kaupungin postissa voi siitä jotain
selitystä antaa. Sinun luvallasi luen tästä ääneen nuo muutamat mutta
sentään sisältörikkaat sanat. Kuulkaamme! »Tule iltasella 1/2 8
rantapuistoon. Elä anna minun odottaa! Sinun A. T.» Sano heti kuka on
tämä A. T.?
_Kolmas tyttö_
(silmäilee korttia.)
Kyllähän minä sen tiedän.
_Neiti Kortman_.
Mutta et tahdo sitä sanoa. Niinkö?
_Kolmas tyttö_.
Ei, kyllä minä voin sen sanoakin. A. T. se merkitsee Alma Tapper.
_Neiti Kortman_.
Alma Tapper -- --?
_Kolmas tyttö_.
Niin, me vaihdamme korttia. Katsokaa muutkin, eikö se ole Alman käsiala
ja voihan Alma itsekin sen todistaa.
_Alma_.