(_Neiti Kortmanin ääni_ oikealta: Liisi, oletko siellä? Liisi?)
_Liisi_
(pois oikealle.)
Taivaan Herra, täti täti!
_Vuorela_.
Kas niin! Taas yksi tilaisuus, joka meni minulta hukkaan. Tämä on
ainakin kahdeskymmenes kerta kuin koetan häntä saada puhutella
kahdenkesken sillä kuukauden ajalla kuin täällä olen ollut, mutta aina
on tuo täti vastassa. Hän vihaa minua, se lohikäärme. Mutta kyllä minä
vielä pelastan kyyhkyseni hänen kynsistään, sen lupaan. (Ottaa
päiväkirjan ja näkee siinä Liisin nimen.) Katsos hänen
nimikirjoituksensa! Kuinka se on siro! Kuinka runollisesti vieno! Kuinka
aivan hänen kaltaisensa kultakutrineen ja sinisilmineen! Oi Liisi,
Liisi, mun rakas Liisini. (Suutelee nimikirjoitusta.)
_Juonas_
(nousee ja sanoo kovalla äänellä.)
No nyt se palaa.
_Vuorela_
(hämmästynyt.)
Häh, kuka siellä? Mitä sinä siellä tiet?
_Juonas_.
Ei enää mitään. Sanoin vaan että nyt se on täydessä liekissä. Huomenta!
(Menee perältä.)
_Vuorela_.