_Sanny Kortman_, yksityistyttökoulun johtajatar pienessä kaupungissa.
_Liisi_, hänen veljensä tytär.
_Neiti Forslund_ }
_Neiti Kauppila_ }
_Pastori Pölkkynen_ } Opettajia.
_Maisteri Lassinen_ }
_Maisteri Vuorela_ }
_Professori Stobenius_, kouluhallituksen jäsen.
_Kauppaneuvoksen rouva_.
_Asessorin rouva_.
_Pankinjohtajan rouva_.
_Kapteenin rouva_.
_Pormestari_.
_Juonas_, vahtimestari.
_Tapper_, makkarantekijä.
_Alma_, hänen tyttärensä, oppilas koulussa.
_Kolme muuta koulutyttöä_.
_Räätäli_.
_Torikaupustelija_.
_Kaksi musiikin-johtajaa_.
_Postiljooni_.
_Herroja_ ja _rouvia_.
Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä on viikko kulunut.
Ensimmäinen näytös.
Näyttämö kuvaa opettajahuonetta. Huonekalut vanhat ja kuluneet. Ovi
oikealla ja perällä. Vasemmalla ikkuna. Ikkunan edessä pöytä, jolla on
päiväkirja ja pari muuta kirjaa, paperia, kirjoitusneuvot ja
vesikarafiini lasineen. Vasempaan, nurkassa kakluuni. Peräseinällä joku
kartta ja pari kuvaa kasvimaailmasta. -- Oikea ja vasen luetaan
näyttämöltä.
Ensimmäinen kohtaus.
_Juonas_. _Postiljooni_.
_Juonas_
(virittää tulta uuniin.)
Saakelin tikut kun eivät tahdo syttyä! On taas ostanut niitä halpoja
halkoja, tuo saita. Puh, puh! Aivanhan tässä keuhkonsa puhki puhaltelee.
Puh, puh, puh!
_Postiljooni_
(vanha mies, laukkuineen perältä.)
Huomenta, Juonas!
_Juonas_.
Kuka se on? (nousematta.) Vai niin, Mattsson! Onko kirjeitä meille?
(Puhaltaa).
_Postiljooni_.
Onhan niitä tipoille muutamia. Mutta kuuleppas Juonas miksi teidän
postia nyt on määrä kantaa, ennenhän sinä aina kävit sitä konttorista
hakemassa? Ryökkynä kävi itse siitä ilmoittamassa postimestarille.
_Juonas_.
Miksikä sitä nyt kannetaan. Joo, kyllä minä sen tiedän. (Puhaltaa.)
Mutta se on salaisuus.
_Postiljooni_.
Salaisuus --?
_Juonas_.
Niin, se tulee ryökkynän hyväntahtoisuudesta. (nousee) Katsoppas, hän
huolehtii teidän kirjeenkantajien terveydestä ja tahtoo sillä tapaa
antaa teille tilaisuutta vähän jalotella raittiissa ilmassa ja -- --
_Postiljooni_.
Mene hiiteen! (Kaivaa esille kirjeet laukustaan.) Tuoss' on kirjeet.
_Juonas_
(niitä ottamatta.)
Juu, juu, kyllä se Mattsson jo on näitä meidän katujamme laukku
kainalossa muutamia vuosia mittaillut. On niitä saappaita sillä ajalla
kerran tahi parikin täytynyt puolipohjata, vai mitä?
_Postiljooni_.
No, eläs sanokkaan. Viisitoista vuotta olen nyt jo näin juossut
hölkähtänyt, niin että tuntuu se, tuntuu se. Mutta onhan Juonaskin mies,
joka paikkansa on pitänyt.
_Juonas_.
Tulee neljätoista vuotta nyt ensi köyrinä. Mutta kaunis ja pulska on
tämä Tipo-Juonas sittenkin, eikö totta? (Lyö rintaansa.)
_Postiljooni_.
Hehe, Juonas taitaakin olla ainoa, joka tuon ryökkynän kanssa on tullut
toimeen. Opettajathan sen kanssa aina kuuluu olevan alinomaisessa
riidassa ja lapsetkaan eivät hänestä tykkää. Olihan tässä toissa päivänä
ollut niin kova riita ja mellakka että se oli kuulunut luokille asti,
niinkuin se meidän tyttö kertoi.
_Juonas_.
Vai oli ollut? Juonas ei tiedä siitä mitään, ei niin mitään.
_Postiljooni_.
Oli ollut kysymys eräästä kirjeestä. Joku ylimmän luokan tyttö oli
kutsuttu opettajahuoneeseen tutkittavaksi ja täällä oli sekä itketty
että riidelty, sanoi meidän tyttö.
_Juonas_.
Vai niin, vai niin. Soo-o.
_Postiljooni_.
Niin no, enhän minä teidän koulusalaisuuksiinne tahdo tunkeutua,
ajattelin vaan että olisikohan joku kirje hävinnyt -- -- Mutta tuoss' on
nyt kirjeet, täytyy taas täältä mennä eteenpäin pötkimään.
_Juonas_.
En minä niitä ota. Vie ne suoraan ryökkynälle. Semmoinen on käsky.
_Postiljooni_.
Vai niin, eikö hän enää luota sinuun, Juonas?
_Juonas_.
En tiedä.
_Postiljooni_.
Vai epäileekö hän, he, he, he, tipoja rakkauden kirjeenvaihdosta, vaikka
itse vielä vanhoilla päivillään kuuluu -- --
_Juonas_.
Hyss, hyss! Ei saa puhua niin meidän kunnioitettavasta neidistä. Minä
kiellän sen viran puolesta.
_Postiljooni_.
Puhun vaan mitä kaupungissa kerrotaan ja kyllähän Juonaskin ne asiat
tuntee. Sanovathan sen hakkaavan tuota opettajaa, tuota sileänaamaista,
joka -- --
_Juonas_.
Sanon sinulle vielä kerran Mattsson, tyst nyh! Asia ei meitä liikuta.
Vai liikuttaako ne ehkä sinua nuo ilo- ja surusanomat, joita sinä joka
päivä laukustasi ihmisille jakelet? Ei ollenkaan. Ja liikuttaako ne
minua nuo käskyt, jotka minulle täältä annetaan? Yhtä vähän. Mutta sinä
hölkötät ja jakelet ja minä lennän ja tottelen ja silloin käy kaikki
hyvin ja kaikki ovat tyytyväiset. Se on minun villesohviia, niinkuin ne
oppineet sanovat.
_Postiljooni_.
Niin niin, kyllähän se Juonas rupattaa osaa, mutta olen minäkin, vaikka
olen vaan tämmöinen halpa postiljooni, tullut huomaamaan että kyllä
täällä koulussa on yhtä ja toista, joka olisi korjattava ettei -- (Kello
lyö 11.)
_Juonas_.
No, nyt on kello yksitoista ja opettajat tulevat luokilta. Ja tuo
juuttaan valkea, joka taas on sammunut -- --!
_Postiljooni_.