II.

(31 p. toukok.)

Nyt mieli talven synkistämä saa

Taas uutta toivoa ja virvoitusta.

Kas kuinka särkyy koteloinen musta

Ja perho kultasiivin liihoittaa

Sen sisältä. Niin luonto virkoaa

Nyt kaikkialla talven uinailusta.

Runoja(#73743) · 第 125 / 130 题