Joskuspa tyynnä,
Oi aatos! siellä
Sä viihdyt vielä.
Nyt hehkullaan
Sua polttaa lempi,
Vaan vilvasempi
On povi maan;
Siell' lemp' ei vaivaa,
Ei tuska, siellä
Sä viihdyt vielä.
Mit' elo milloin
Ei aikanansa
Suo, kauhistuissansa
Sen antaa silloin;
Murheetta silloin
Vaivatta siellä
Sä viihdyt vielä.