Yön hiljaisuus kun rauhan, tyynen tuo
Ja unten helmoin kietoo kuolevaiset,
Mä kurja tunnen tuskat moninaiset
Ja riennän taivahan ja Klorin luo.
Ja aueta kun aamun koitar suo
Idässä päivän portit purppuraiset,
Saa ilmi huokaukset painavaiset
Mun rinnastani vanhat vaivat nuo.
Jo päivä paahtaa kohti maata tuolta
Linnastaan loistavasta taivahalla,
Mä vaikeroin vaan alla tuskieni.
Tuo ilta rauhaa muille, mulle huolta.
Ja turhaa hoivaa etsin vaivain alla:
Ei kuule taivas, kuuro Kloriseni.