Kerran markkinoilla käydessäni
Näin mä myytävänä Pegason.
Siihen miellyin kohta nähtyäni;
Ostin sen. Hei, nyt se oman' on.
En voi moitiskella juoksuansa;
Vikaa sill' ei ole suurempaa:
Yhä rikkoo etupotkain kanssa,
Takimmaiset taasen — varastaa.
Vapauttaan en mä suinkaan estä:
Yksin laitumella kuljeksii,
Vettä juo se niityn lähtehestä,
Luulen, että myöskin — märehtii.
Lehdikosta tuuli lehahtaapi,
Tanteretta pitkin kiitäjää —
Ratsuin oiva tuosta tulta saapi:
Hirnahtain se maata temmeltää.
Tuulen kanssa kohta kilvan kiitää —
Vaan se tuskin kenttää puolihin
Ehtii, uupuu jo: ei voimat riitä
Kauvemmaks — lie vaiva laiskuuskin!
Kyllä maailmassa vielä maine
Kertoo hänen tepastuksiaan —
Tokko lienee oivemp' ollut vainen
Manchalaisen Rocinantekaan?