Tuo mettiäinen totta vie,
Ei typerin, ei tyhmin lie.
Se lentelee, se hyrräilee
Ja kukkasia lemmitsee,
Ja armaan luota armaan luo
Se kiitää, suuta saa ja suo.
Ja kukkaset ne myhäjää
Ja kuiskaa: »Ah, niin hauskaa tää!
Oi lemmi, lemmi ainiaan!»
Mut mettiäinen hyrrää vaan
Ja kiitää uuden armaan luo,
Taas suuta suo ja mettä juo
Tuo mettiäinen, totta vie,
Ei typerin, ei tyhmin lie.