XIV.

Kuvia kun mieleheni

Heijastellen muisto tuo,

Lämpimästi sydämmeni

Sykkimähän saavat nuo.

Vaan kun toivo kirkas hohtaa

Värjätellen säteitään.

Silloin sydän sykkää kohta

Lämpimämmin entistään.

Muistot on kuin ruskonläikky,

Ehtoota mi purppuroi,

Kultaisena toivo väikkyy

Niinkuin päiväntuopa koi.

Runoja(#73743) · 第 93 / 130 题