Kirkas, tyyn' on lammin kuvastin.
Senpä pintaa ruuhein hiljaan piirtää;
Taikoinensa lumostuttavin
Kuvat siinä aatteet kauaks siirtää.
Päällä väikkyy taivaan kuulto, sen
Siinto kirkas myöskin alla hohtaa,
Rannan lehto, kunnas kaukainen
Ahdin kartanosta silmää kohtaa —
Tuulonenpa herää, röyheltää
Veden kalvon — kuvat häviää.
Todellisuus rautaisena ain'
Haihtumaan saa harhat unelmain.