Kaks on valtaa, sanotaan,
Taivahan ja Tuonen maan.
Toinen, niinkuin aurinkoinen,
Valon, riemun, lämmön luo;
Yön ja tuskan, vaivan toinen
Haudan kylmyydellä tuo.
_Yhden_ tiedän vallan vain:
Se on silmiss' Siljullain.
Riemuansa kun ne loistaa,
Tunnen taivaan autuuden,
Vaan kun murhe riemun poistaa,
Vaivun valtaan varjojen.