(Saksasta.)
Kuink' aina sua lemmin,
En sulle virka, en;
Sen kätken sydämmeeni,
Kuin hauta vaikenen.
Ei lauluin siitä kerro,
Ei pyydä onneain;
Vaan katseistani itse
Sen näet armahain.
Jos ymmärtää et voine
Nyt mitä kertoo nuo,
On hourun-unta kaikki —
Se anteheksi suo.