Yön hämärtävä harso laskeksen,
Maat, meret kiedoskellen katveesensa,
Ja rannan hietaa yhä huuhdellen,
Mainingin aalto liikkuu hiljallensa.
Ja rantasell' on parvi haamujen.
Ne rauhatonna tummat katsehensa
Nyt luovat väreleikkiin laineiden,
Ja häilyen ne viittoo toisillensa.
Mut ympärillä synkkä hongisto
Hohisten nyökyttelee latvojansa
Ja kuiskaa heidän kolkon tarinansa.
Ja kohinassa kaikuu kantelo.
Sen kultakielet itseksensä soivat:
Puutetta soittajan ne vaikeroivat.