Edelliset. Peipponen.
PEIPPONEN (tulee, itsekseen). Torailkoot nyt naiset siellä, etten
ostanut ainoatakaan arpaa heidän ainaisissa armeliaisuusjuhlissaan.
Minun olisi pitänyt ottaa heidän köyhiensä hyväksi koko tusina! Ja
siksi vain, että olen muka poikamies! Siitä pitää tehdä loppu! Minä
nain. Jos en muuten, niin säästäväisyydestä!
HERTTA (nousee, Eetulle). Mitä te olette tehnytkään!
PEIPPONEN (Eetulle). No, onko herra nyt vihdoinkin päättänyt?
EETU. Kyllä, herra!
HERTTA. Mutta minä en anna suostumustani.
EETU (itsekseen). Hyvä Jumala!
PEIPPONEN (iloissaan). Niinkö? (Itsekseen.) Siis huolii hän minut
mahdollisesti!
HERTTA (puoliääneen Eetulle). Sellaista perherauhan väärinkäyttöä ei
isäni koskaan suo anteeksi. Ettehän te tiedä, kumpiko noista
kirjeistä —?
EETU (hiljaa). En. (Huomaa saapuvan Sirkan.) Mutta tuossahan tulee
Sirkka, sanansaattajani. Nyt selviää kohtaloni!