Eetu. Sirkka.
EETU. No?
SIRKKA (riemuiten). Tehty!
EETU. Annoitko hänelle kirjeen?
SIRKKA. Tuulispäänä lentäen, kuten käskittekin.
EETU. Kumpaisenko?
SIRKKA. En tiedä. Annoin sen, joka ensiksi osuutui käteeni.
EETU. Hyvä! Anna sitten jäljelle jäänyt minulle. (Itsekseen.) Olen
toivon ja epäilyn vaiheilla. (Ääneen.) Pian!
SIRKKA. Toinenko?
EETU. Niin, niin!
SIRKKA. Mutta — se ei ole enää minulla.
EETU. Ei enää sinulla? Missä sitten?
SIRKKA. Nähkääs, kun olin antanut sen toisen herra Kerkkoselle, kohtasi
minut palatessani Pekka, se mylläri, sulhaseni. Hän oli menossa
viljan ostoon kylälle. Minä tervehdin häntä ja me pysähdyimme hieman
juttelemaan. Toisen kirjeen nurkka näkyi taskustani. Pekka huomasi
sen ja äkkiä sieppasi hän kirjeen itselleen. Hän luuli sitä minun
kirjoittamaksi rakkaudenkirjeeksi.
EETU (tuskastuneena). Olisit käskenyt hänen lukemaan osoitteen.
SIRKKA. Ei se raukka osaa lukeakaan. Hän uhkasi luettaa kirjeen koko
kylälle. Hyvä isä, olkaa toki rauhallisempi. Kohtahan Pekka palaa
kirjeineen takaisin. Tunnin kuluttua on hän aivan varmaan täällä.
EETU. Tunnin! Iänkaikkisuus, jota odottaessa ampuisi kuulan kalloonsa!
SIRKKA. Yhden paperipalan takia? Kyllä kai!
EETU. Entä herra Kerkkonen, mitä hän sanoi kirjeestä?
SIRKKA. Huusihan vain: Sisarenpojalta! Silloin vasta minäkin sain
tietää, että te olette hänen sisarenpoikansa.
EETU. Jatka!
SIRKKA. Sisarenpoika, josta neiti niin usein on jutellut. En elämässäni
olisi...
EETU (tarttuu Sirkkaa käsivarteen). Piru vie! jatka, jatka!
SIRKKA. Siunatkoon! Kyllä, kyllä! Niin, herra otti kirjeen ja sanoi:
missä minun lasini ovat? (Nauraa.) Hän ei voi lukea riviäkään
silmälasitta. Niin ja silloin tulivat vieraat rouvat ajaen — ja herra
sulkeutui huoneeseensa. Hän kai lukee sitä parhaillaan.
EETU. Lohduttava selitys. Mene heti, kolkuta hänen huoneensa ovelle ja
sano...
SIRKKA. Narri olisin, jos sen tekisin. Häntä ei saa häiritä kukaan,
sanoi hän.
EETU. Siis kaikki hukassa! Mene ja palaa ilmoittamaan heti, kun kirottu
mustasukkainen Pekkasi palaa, jos hän palaa ollenkaan.
SIRKKA (peloissaan). Eiköhän hän nyt toki —? Minä menen jo! (Menee
taustalle sanoen.) Tyly serkku tuo sisarenpoika.