Peipponen. Eetu.
PEIPPONEN (itsekseen). Nuori, hieno herra? Olisiko hän kenties samoilla
asioilla kuin minäkin poloinen, joka jo kaksi pitkää piinavuotta olen
miettinyt kosiako vai ei? (Eetulle.) Herraseni!
EETU (kääntyen häneen). Mitä, näenkö oikein? Peipponen!
PEIPPONEN. Eetu Aarne!
EETU (menee hänen luokseen). Mies, jota en ole tavannut kun
koulupenkillä muinoin. — Mitä olet puuhaillut sitten erottuamme?
Muistelen, että olit varakas.
PEIPPONEN. Kyllä. Isäni oli majatalonpitäjä ja oli tehnyt hyviä
kauppoja. Mutta en mielinyt jäljitellä häntä. Ymmärräthän?
Innokkaana lukumiehenä tahdoin valita jonkun erikoisemman alan
kutsumuksilleni...
EETU. Niin, niistä ei ole puutetta.
PEIPPONEN. Niitä on lujaksikin. Kun en muutoin antaudu mihinkään
kevytmielisesti, tutkin ja tutkin noita kutsumusaloja.
EETU. Ja minkä niistä valitsit?
PEIPPONEN. Hm! Havaitsin niissä niin paljon epäkohtia, että päätin kun
päätinkin pysyä isäni alalla, olla majatalon isäntä.
EETU. Niinkö?
PEIPPONEN. Niin. Mutta kun olin vihdoin viimeinkin alani älynnyt —
silloin saatiinkin seudulle rautatie.
EETU. Ja majatalopuuha ei lyönyt enää leiville?
PEIPPONEN. Ei vähääkään.
EETU. Yleensä ei pitäisi niin tyystin tuumailla kuin sinä.
PEIPPONEN. Minä pureuduin sitten politiikkaan päästäkseni edusmieheksi.
EETU. Ahaa! Minkä vaalipiirin valikoimaksi?
PEIPPONEN. Vaalipiirin! Sepä se! Silloin oli vanha vaalilaki. Minä
pyrin porvarissäätyyn. Mutta kun minun oli ensin opittava säätyni
suurasiat, hain minä tietoja sieltä ja täältä ja kun olin ne saanut,
silloin — tuli yksi kamari!
EETU. Ja ääni ja mies! Ja uudet puolueet!
PEIPPONEN. Niin, neljä puoluetta.
EETU. Mihinkä kuulua — siinä kysymys!
PEIPPONEN. Oikein. Se vaatii vakaumusta, kypsynyttä harkitsemista. Minä
kokeilin ja kyselin, urkin ja uskalsin ja lopuksi päätin minä liittyä
yhteen niistä, kun — eduskunta hajosi!
EETU. Sitäpä voi sanoa epäonneksi! Ja nyt?
PEIPPONEN. Olen alkanut tuumailun alusta ja päättänyt ottaa ratkaisevan
askeleen.
EETU. Siis — minkä?
PEIPPONEN. Niin, siinä olen ollut kahdenvaiheilla.
EETU (nauraen). Pidä nyt vaalissasi kiirettä. Jos menestyä mielit,
niin —
PEIPPONEN. Oikein! Siksi olen nyt ensiksi aikonut mennä avioliittoon.
EETU. Aa-h!
PEIPPONEN. Niin. Mutta luonnollisesti on se vaaleista vaikein. Se
vaatii vakavaa harkitsemista, kaksinkertaista tuumailua, varovaisuutta
joka askeleessa.
EETU. Sittenpä käsitän tämän vierailusi, veitikka. Talossa on tyttö?
PEIPPONEN (itsekseen). Epäilyni oli oikea.
EETU. Onko hän soma, herttainen, sievä?