Soisin Suomeni hyväksi,
Kaupunkini kaunihiksi
Sananlasku sangen vanha,
Mutta vielä muistettava.
Kyll' on Helsingin kylässä
Ajastaikoja asuttu
Vissiinkin satoja viisi,
Vaan onko vähän vajaalle
Eli päälle pikkuruisen,
Empä tuota tarkoin tie'ä.
Vaan ei ennen Helsingissä
Sia ollut oppineitten,
Koti korkiasukuisten,
Istunta isojen miesten;
Oli Turku toimellansa,
Koulun korkean kotina.
Siinä oli oppihuone,
Aikansa akatemia
Paikoille pari sataa,
Kyllä kymmentä vajaalle.
Vaan se Suomen suuri äiti,
Turku tuli turmiolle,
Tuimassa tulipalossa,
Rikki rinnoilta repesi.
Niin silloin nisätkin kuivi,
Äi'iltä imettävältä.
Lapset laajalle hajoili,
Isät kulki itkusilmin
Kohden päivän koittamista,
Auringon ylenemistä;
Saivat sian Helsingissä
Niinkun Lothi muinon löysi,
Sai Zoarissa siansa,
Tultuaan tulipalosta
Sotomasta sorretusta.
Filosohvi, suuri viisas,
Plato laittoi ensimmäisen
Akatemian alotti
Kreikanmaalla mainiolla,
Osti maata maksun eistä
Akatemolta lunasti
Johon koulunsa kohensi,
Alusti akatemian.
Siitä saivat siitte muutkin,
Alkunsa akatemiat.
Saksan mailla on ennen saatu,
Siitte Ruotsissa ruvettu,
Viimein saatu Suomessakin
Jo sia sille nimelle.
Suokohon Jumala suuri
Aina kunnian asuvan,
Herrauden Helsingissä,
Liiton arkin liikkumata!
Että oikeus olisi
Varsin vahva ja totinen,
Että oppi onnellinen
Olis' oppihuonehissa,
Vielä muuta viisautta
Mieli määrältä mitata;
Koska hän on pääksi pantu,
Suomen ruunuksi ruvennut,
Korotettu keisarilta,
Tehty tuomarin taloksi,
Pantu aika pappilaksi.
Suuri kiitos, suuret herrat,
Viisauden viljeliät,
Toimen totiset jäsenet!
Vaikka kielet korkeatkin
Ymmärrätten, yhtä kaikki
Suvaitsette Suomen kielen
Kasvamista, karttumista,
Annatten apusanoja,
Valmistatte valkeutta
Syvänmaissa syntyneille
Kaunihilla kirjoillanne,
Että peittyisi pimeys,
Sumu kansasta katoisi;
Että valkeus vapaasti
Leviäisi lentämällä,
Linnun siivillä iahan.
Se on kiitos kirjoitettu
Sanottu Savon kylistä,
Annettu alamajoista,
Miehiltä mitättömiltä,
Osotettu oppineille,
Jotka ratki rakkahasti
Suvaitsevat Suomen kieltä,
Ottavat opin tiloille
Savon raakoja sanoja,
Talonpoikaisten puheita.
Mont' on miestä maakylissä
Sadan yh'eksän ajalla
Opin kasvoja katellut,
Toimen tietä tunnustellut,
Ett' on kirjat kaikellaiset
Oppineilta ohjattuna,
Lahjoitettu lapsillemme;
Koska itse korkeatkin,
Esivallan ensimmäiset
Antavat luvan lukea
Opetella outojakin,
Koska myös papit paremmin
Erilailla entisestä
Tahtovat talonpojille
Valkeutta valmistella.
Siihen on sivulle vielä
Annettu aviisikirjat,
Saatu lehdet lentämähän
Talonpoikien tupihin
Joka lystääpi lukea
Varsin vanhoja satuja.
Siinä on sisällä kanssa
Aivan uudetkin asiat,
Että yksinkertaisetkin
Saavat mieltänsä mitata,
Järjen jousta jännitettä,
Ulkomaankin uutisilla.
Juuri on sitä sama'a
Ajatellut Suomen seura,
Kun on Kultalan asiat
Suomen kielen kirjoittanut,
Että kieli kirkastuisi,
Sekä mieli virkistyisi
Aivan uutehen elohon,
Miss' on vanha vaillinainen.
Moni kirja kiitettävä
Ompi aikain kuluissa
Tullut ennenkin tutuksi
Tuskin toista tuon nä'öistä,
Kun on kirja Kultalasta.
Mikäs paikka on pahasti
Toivoselta toimitettu,
Eli Elsalta enemmin?
Kylläpä joka kylässä,
Aivan tälläkin ajalla
Olis työtä Toivosellen,
Ehkä vielä Elsallenkin.
Sanat on sangen somasti
Joka miehen mieltä myöten
Siihen pantuna sisälle.
Välistä lukian luonto
Vesisilmäksi vetäypi,
Toisin paikoin taivuttaapi,
Liikuttaapi lukian luonnon
Hypätä hyville mielin.
Se paras papin rukous
Herättääpi hartau'en,
Se paras Suomen pakina
Sy'äntä sytytteleepi,
Kaikki käypi kaunihisti
Jost' on kiitos kirjoitettu,
Sanottu Savon ukoilta
Teille, taitavat tekiät,
Hyvät herrat Helsingissä!
Empä tie'ä, enkä taida
Teh'ä teille kumminkana
Parempata palkintoa
Laitetuista lahjoistanne.