Niitä on savolaisilla sellaisiakin sutkauksia, jotka kimpoavat kaiken
järjenjuoksun ulkopuolelle, joissa asiat pannaan aivan päälaelleen,
ja sitten niille irvistellään. Se on jonkinlaista uudenaikaista
"dadaismiä", mutta paljon sukkelampaa kuin tämän kirjallisuushaaran
hurjistetut. Esim, seuraava:
Mies kertoo toveristaan, että hän oli niin laiha, niin laiha, "että
pitj kahesti asettua auringon etteen, ennenkuin varjo lankesj."
Hämäläinen rusthollari matkusti Savon laivassa niin soukkia ja
sukkulaisia reittiä pitkin ja niin kapeissa salmissa, että hän vihdoin
huomautti:
- Kylläpä te savolaiset kuljette laivoissanne semmoisia reittejä, ettei
näissä luulisi olevan vettä tavalliselle soutuvenheellekään.
Savolainen matkatoveri tokaisi:
- Voi veikkonen! Myö teällä Savossa kuletaan tok laivoillamme
_uamukasteessakin_.
Letkaus.
Vanha maantierosvo teki hengenlähtöään. Rovasti kutsuttiin antamaan
miehelle ehtoollista. Rovasti kyseli mieheltä uskonnon päätotuuksia.
Mies vastaili kaikkityyni päin mäntyyn. Rovasti kauhistui ja kysyi:
- Mitenkä sinä, rakas veliseni, olet läpäissyt rippikoulun, kun sinulla
on noin huonot käsitykset uskonnon peruspykälissä?
- Voi veikkonen, sanoi voro, kun minä olin nuori, kah silloin _lohi
luki ja lahna lauloi_.
Pappi sai lohen, lukkari lahnan.
Se oli siinä 1700-luvun alkupuoliskolla.
* * * * *
Lehtipoika tullen Savon radalla viimeiseen vaunuosastoon:
Jokkoon tuo oes lukutaeto tänne asti levinnä?
Pikkukaupunki-kuvauksia.
Vuodelta 1888.