Niin musta on tumman tukkasi vyö
Kuin synkin ja pilvisin syksynen yö
Ja helmyet keskeltä suortuvien
Ne välkkyvät tuikkeella tähtöisten.
On hieno sun poskesi pinnaltaan
Kuin keväällä raitojen umput vaan
Ja purppura niillä on hurmaavin
Kuin ruskonen taivas on iltaisin.
Nuo silmäsi suuret ja kirkkaat on
Kuin nousu on Pohjolan auringon
Min pilvien juontehet varjostaa
Kuin katsetta kulmasi kaunistaa.
Suu sulla on pienonen mansikkasuu;
Sen mettä jos juo, niin hullautuu,
Ja kaulasi luntakin valkeemp' on
Ja rintasi kumpu on moitteeton.
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi
Juur hetkellä sillä, kun sun hän loi --
Ja työhönsä itsekin hurmaus' niin,
Ett' jäi hältä järkesi -- unhoksiin!
1892.