»TUNNE ITSESI».
Kuin houkkio hulluja hourehiaan
Yhä hautovi, toivoo vain,
Kuin hulttio koirakin ruokkijataan
Läpi etsivi maailmain --
Niin aatetta elämän etsinyt oon,
Kunis koito jo kyllästyin,
Niin juossut mä toisien jälkiä oon,
Kunis vihdoin mä hengästyin.
Jään yksin -- ja sieluni sirpalehet
Taas vankaksi tammeks saan,
Min latvassa vuossadan hengettäret
Nyt soittavat soitintaan;
Mut pohjalta sieluni löydän mä sen,
Mitä muualta turhaan hain:
Elon-aate ja hengetär kaikkeuden
Oli kätkössä rinnassain.
Kuin narri mä haavetta hapuilin,
Oman aarteeni unhottain
Kera varjoni vauhkona kilpailin;
Sisällystäni sieltä mä hain,
Mikä outoa, onttoa kuorta on vaan,
Jos kuinkakin pettävä lie --
Niin, ystävä, onnehen korkeimpaan
Oman sielusi tutkimus vie.
Koko luonto sun täytyvi yllättää,
Tuhatkarvanen kaikkeus on;
Vaan muita sä kuin voit ymmärtää,
Oma itseys outo jos on?
Siis syöpyös sielusi rikkauteen,
Oma pohjasi sieltä sä luo,
Elontarkotus, kätketty kaikkeuteen,
Oman henkesi helmasta tuo!
1893.