Et sinä siis se ollutkaan,
Jot' äsken suutelin,
Kun uinuin lehdon varjossa;
-- Mä tyhjää tavoitin.
Se sinisilmäs ollut ei,
Min ylläin aina näin,
Kun haaveistani havahduin;
-- Mä taivaan kaaren näin.
Ei sun siis lämmin hengähdys,
Min tunsin poskillain --
-- Se suvi-ilman hyväilys
Ja päivän paahde vain.
Ja ääni, jota kuunnellen
Mä uinuin autuuteen?
Se lehdon leivon laulu vaan
Ja vieno loiske ve'en.
Siis kaikki unta, unta vain!
Myös itse unta lien?
Tään unten haavemaailman
Kai hautaan myös mä vien.