(Sandor Petöfi: Kansallislaulu.)
Yläh, Aunus! Kuuluu iänet.
Nyt jos duumit, jällel jiänet!
Orjusko, vain vabahusko,
val'l'ikkua, on huondesrusko!
Omii igijumalil nyt vannokkua:
Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua!
Kirottunna meijän kanza
kulgi ainos, kaglas anza.
Vain kuin Luoja hengen andoi,
igikahlehihko kandoi?
Omii igijumalil nyt vannokkua:
Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua!
Kurja, ken ei ittšie tunne,
kunnotoin, häin mengäh kunne!
Hänel totta mieron randa
paremb' on kuin heimon kanda!
Omii igijumalil nyt vannokkua:
Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua!
Igiä kaikkie kahl'israuvois
kulgie ei sua, muata hauvois!
Orjat oldih, huonot, gor'at,
paistakkah nyt huondes-zor'at!
Omil igijumalil nyt vannokkua:
Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua!
Tuasten n'imi aunukslaizen
suabi sluavan suurembaizen.
Igihäbiet, huigiet suuret
pestäh pois kuin riähkän juuret!
Omii igijumalil nyt vannokkua:
Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua!
Da kuin kuuloo jälgikanza,
katšahtaa: pois katkei anza,
kiittää, itköö hauvoil meijän,
kohendui kuin elos heijän!
Omii igijumalil nyt vannokkua:
Itšeh nähnyt ainos ruadaa tämä mua!