todellinen liha se kärsii ajoista aikoihin. Lapset, jotka kuolevat
heti synnyttyään tai äitinsä kohtuun, eivät suinkaan vältä näitä
kärsimyksiä. Sellainen on jumalallisen oikeuden tahto. Jos ihmisen on
vaikea uskoa, etteivät tuleen heitetyt ruumiit siinä milloinkaan pala
loppuun, niin se johtuu pelkästä tietämättömyydestä ja siitä, ettei
hän tiedä olevan olemassa lihaa, joka säilyy tulessa. Sellaista on
esimerkiksi fasaanin liha. Minä tulin sen huomaamaan Hippossa, missä
kokkini valmisti ateriaa varten fasaanipaistin ja asetti ateriakseni
puolikkaan. Kahden viikon kuluttua minä vaadin toisen puolikkaan ja
havaitsin sen vielä täysin kelvolliseksi. Siitä nähdään, että tuli oli
sen säilyttänyt samoinkuin se säilyttää kadotettujen ruumiit.
SUMANGALA
Kaikki, mitä olen kuullut, on länsimaisen pimeyden peittämää. Totuus
on, että sielut siirtyvät ruumiista toiseen, kunnes ehtivät autuaaseen
nirvanaan, joka lopettaa olemisen kaikki vaivat. Gautama koki
viisisataaviisikymmentä inkarnatiota, ennenkuin tuli Buddhaksi; hän
oli kuningas, orja, apina, norsu, korppi, sammakko, plataani ja niin
edespäin.
SAARNAAJA
Ihmiset kuolevat samoinkuin eläimet, ja heidän kohtalonsa on sama.
Niinkuin kuolee ihminen, kuolevat eläimetkin. Molemmissa on sama henki,
ja ihmisessä ei ole mitään enempää kuin eläimessä.
TACITUS
Tuo puhe sopii juutalaiselle, joka on luotu orjuuteen. Minä puolestani
puhun roomalaisena: Suurten kansalaisten sielu ei ole katoavainen. Niin
sopii uskoa. Mutta se otaksuma, että jumalat suovat kuolemattomuuden
orjien ja vapautettujen sieluille, loukkaa jumalten majesteettia.
CICERO
Ah, poikani, kaikki, mitä manaloista kerrotaan, on pelkkää valheitten
kudelmaa. Minä kysyn itseltäni, olenko kuolematon minäkään muuten kuin
konsulaattini muiston nojalla, joka säilyy iäti.
SOKRATES
Minä puolestani uskon sielun kuolemattomuuteen. Se on kaunis
uhkayritys, toivo, jolla tulee itseänsä hurmata.
VICTOR COUSIN
Parahin Sokrates, sielun kuolemattomuus, jonka minä olen
kaunopuheisesti todistanut, on lähinnä moraalinen välttämättömyys. Hyve
näet on kaunis retorinen aihe, ja ellei sielu ole kuolematon, ei hyve
tule palkituksi. Ja Jumala ei olisi Jumala, ellei hän huolehtisi minun
ranskalaisten esitysteni aiheista.
SENECA
Ovatko nuo viisaan periaatteita? Ota huomioon, sinä Gallian filosofi,
että hyvien tekojen palkkana on niiden tekeminen ja ettei hyveen
ulkopuolelta löydy mitään sen arvoista korvausta.
PLATON
On kumminkin olemassa jumalallisia rangaistuksia ja palkintoja.
Kuoleman jälkeen siirtyy pahan ihmisen sielu alemman olennon, hevosen,
virtahevon tai naisen ruumiiseen. Viisaan sielu yhtyy jumalten kuoroon.
PAPINIANUS
Platon väittää, että jumalten oikeus korjaa tulevassa elämässä
ihmisten oikeutta. On päinvastoin hyvää ja hyödyllistä, jos ihminen,
kärsittyään maan päällä rangaistuksen, jota ei ole ansainnut ja jonka
hänelle määrää erehdykselle altis, mutta laillinen ja täysin pätevästi
tuomitseva esivalta, jatkaa rangaistuksensa kärsimistä kadotuksessa;
tämä on inhimillisen oikeuden harrastusten mukaista, ja merkitsisi sen
heikontamista, jos väitettäisiin jumalallisen viisauden voivan kumota
sen tuomioita.
ERÄS ESKIMO
Jumala on kovin hyvä rikkaille ja kovin paha köyhille. Hän siis
rakastaa rikkaita eikä rakasta köyhiä. Ja koska hän rakastaa rikkaita,
ottaa hän heidät taivaaseen, ja koska hän ei rakasta köyhiä, panee hän
heidät helvettiin.
KIINALAINEN BUDDHALAINEN
Tietäkää, että jokaisessa ihmisessä on kaksi sielua, toinen hyvä, joka
yhtyy Jumalaan, toinen paha, joka joutuu kärsimään.
TARENTON VANHUS
Oi viisaat, vastatkaa vanhukselle, puutarhojen ystävälle: onko
eläimillä sielu?
DESCARTES ja MALEBRANCHE
Ei ole. Ne ovat koneita.
ARISTOTELES
Ne ovat eläimiä, ja niillä on sielu samoinkuin meilläkin. Tämä sielu on
yhteydessä heidän elintensä kanssa.
EPIKUROS
Oi, Aristoteles, heidän sielunsa on onneksi samanlainen kuin meidän,
häviävä ja kuoleman alainen. Rakkaat varjot, odottakaa kärsivällisesti
näissä puutarhoissa aikaa, jolloin teistä lopullisesti katoo elämisen
julma tahto ja sen keralla itse elämä onnettomuuksineen. Levätkää jo
ennakolta rauhassa, jota ei mikään häiritse.
PYRRHON
Mitä on elämä?
CLAUDE BERNARD
Elämä on kuolemaa.
— Mitä on kuolema? kysyi vielä Pyrrhon.
Kukaan ei hänelle vastannut, ja varjojen joukko poistui äänettömästi,
niinkuin pilvi tuulen ajamana.
Minä luulin jääneeni yksin asphodelos-niitylle, mutta samassa ilmaantui
näkyviini Menippos, jonka tunsin hänen kyynillisen hilpeästä ilmeestään.
— Kuinka on mahdollista, oi Menippos, kysyin minä häneltä, että
nämä vainajat puhuvat kuolemasta ikäänkuin eivät sitä tuntisi, ja
minkätähden näyttävät inhimilliset kohtalot olevan heille yhtä hämärät
kuin heidän vielä maan päällä eläessään?
Seikka johtuu varmaan siitä, vastasi minulle Menippos, että he ovat
säilyneet yhä jollakin tavoin inhimillisinä ja kuolevaisina. Ehdittyään
kuolemattomuuteen he eivät enää puhu eivätkä ajattele. He muuttuvat
jumalten kaltaisiksi.