NOKKONEN. Olettekos, herra kirjailija, puhuteltavissa?
LEHMUS. Niinkuin näette. Käykää sisään vain!
NOKKONEN. Minä tarkoitan: kahden kesken.
KALPA. Minä poistun. Olin juuri lähdössä.
ARMI. Ja minä siksi aikaa voin mennä rouva Nemlanderin luo.
LEHMUS (Armille ja Kalvalle). Minä pyydän: jääkää! (Nokkoselle.)
Minä tahdon ensin tietää, mistä on kysymys. Minulla ei ole mitään
salaisuuksia, joista ette voisi puhua ystävieni läsnäollessa.
NOKKONEN. Jos sallitte, riisun päällystakkini?
LEHMUS. Sanoinhan: käykää sisään vain. Se tarkoitti siis, että riisutte
päältänne niin paljon kuin luulette voivanne.
NOKKONEN (riisuttuaan päällysvaatteensa astuu huoneeseen). Olen "Uuden
ajan" toimituksessa uutisten kerääjänä.
LEHMUS. Luulen tietäväni sen ja nähneeni teidät (Esittää.) Neiti
Kanerva, herra Kalpa. (Tervehdys.) Tehkää hyvin. (Tarjoo istuinta.)
NOKKONEN (käymättä istumaan). Kiitän. — Minulla on puolestani
toimitettava luonanne, herra Lehmus, asia, jota varten pyytäisin saada
kutsua sisään myöskin ne kaksi vierasta miestä, jotka tulivat mukanani
ja ovat tuolla ulkona portailla.
LEHMUS. Olen aivan ymmällä. En käsitä yhtään mitään. Selittäkäähän
ensin vähän tarkemmin!
KALPA (Lehmukselle). Mitä hittoa! Oletko sinä, miesparka, varkaissa
käynyt?
ARMI. Tuntuu ihan kuin kunnianloukkausjuttu olisi tulossa.
LEHMUS (Nokkoselle). Niin. Suu puhtaaksi! Kenen puolesta puhutte, jos
saan luvan kysyä?
NOKKONEN. Olen tullut "Uuden Ajan" teatteriarvostelijan, Maisteri Väinö
Turpaisen puolesta.
LEHMUS, ARMI ja KALPA (purskahtavat yht'äkkiä sydämelliseen nauruun).
NOKKONEN (nolona). Minä pyydän, minä pyydän! Saanko minä kutsua vieraat
miehet sisään?
LEHMUS (nauraen). Ette saa vielä.
KALPA (samoin). Ei, mutta tämähän on mainiota.
ARMI (samoin) Alkaa kuulostaa kovin hauskalta, todellakin.
LEHMUS. Istukaahan toki, herra Nokkonen!
NOKKONEN. Pyydän ensin saada sanoa, että Neiti Kanerva on oikeassa.
Maisteri Turpainen katsoo, että kirjailija Lehmus on loukannut hänen
kunniaansa ja — —
LEHMUS, KALPA ja ARMI (purskahtavat jälleen, kovaan pitkään nauruun).
LEHMUS. Minä?! — Turpaisen kunniata?
ARMI (Lehmukselle). Kaksintaisteluko, todellakin? Toivotan onnea, Eero!
KALPA (taputtaen Lehmusta olkapäälle). Cherchez la femme! Cherchez la
femme! (Nokkoselle.) Rakkauden pohjalla, tietysti, eikö niin?
NOKKONEN (joka naurusta yhä enemmän on nolostunut ja kääntynyt jo
ikäänkuin pois lähteäkseen vihastuu, mutta hillitsee itseään). Minä
pyydän vieläkin, että vieraat miehet saavat tulla sisään.
LEHMUS. Asia siis on aivan vakava?