Tie mutkikas ja mökki kääntehessä tien —
— Sen kynnyksellä letkuvarren tuprutessa
isäntä itse, jonk' on nahka parkittu
tään elon riitahisen räntäsatehessa — —
— Levossa naama laiskan lempeässä —
Vain nenä kärkäs sauhust' autuaasta
niin riemuitsee kuin paratiisin yrttihaasta
kaikk' ihanimmat lehvät tuoksuis tupakan —
Niin autuus tuo ja keväthanki häikäisee,
ett' tihrusilmät viiruihinsa peittyy — —
Viis siitä tappelusten maailmasta!
Isäntä omiin aatoksiinsa heittyy:
»Ka kelpaa kellettää ja tuumat tuumiskella —
Pois torajava akka on ja kakarat
— — heh — karkuun läksi sotarymyn alkaessa,
vei hynttyyt mukanaan — — mut jäihän tupakat.
— Isäntä kerrankin saa olla konnullaan — —
ei muija äiski, pyssyt räiskii vaan. —
Ka tapelkoot — — lie syytä yllinkyllin,
lie täyteen ryönää tullut vihan sappi.
Joo, joo — — on kirjan peto noussut — —
merestä kai — — niin saarnas hiljan pappi
— Merestä, joopa joo — — ka tuopas käräjää —
ja nytkös, senkin tursas, maalla temmeltää —.
Ain' aamun noususta on pojat tapelleet —
Tuoss' ampuu rähmällänsä toinen joukko,
ja myllyn takaa toiset vastaan mäiskivät.
Käy siinä melu, kaikuu joka loukko.
— Ja kiikaroivat kukkulalla herrat —
on prameutta, onpa napit, vaatekerrat —
Ei kuulu mulle — — Vai ei tässä talollaan
sais enää olla! — Mua käskivät myös pakoon —
vai tässä akkain kanssa teitä talsimaan!
He, tietäkööt, jos tässä käyn ja vihaan sakoon — —
— Häh! Herra varjelkoon — — mua ampuvat!
— — Ähäh — jo lakkas — — Senkin kelmit, pakanat.
Yhyh — — jo taaskin turisee — Voi ruoja sentään!
Taas seinään napsahti — Jos morakan
täss' äänen päästän! Senkin juuttaat, seinät tärvää
— No mitäpäs — — lie nutistanut torakan — —
raosta seinän — — Niinpä niin, kun kerta soipi
ja napsahtaa, ei juokse silleen pitkäkoipi.
Kas — — sammui pesä — — Tätä tikun tuhlausta!
Jaa, jaa — — on tässä rauhan mietteliäs mies — —
ei suden eikä lampaan puolla — — Peljätä
ei myös! Kas siitä vasta miehen mieheks ties. —
Jymähti! — Hu — hu — humisee — Ka — kanuuna —
Hiottaa — — vanhaa miestä — — jyly ankara.
Lie tupaan paras — — Hyvät pojat — poika kullat
Tää liika hurjaa — Paras panna pötkölleen —
näin laattialle — Matalalta kanuuna
ei tapaa. Tähän, tähän ukko lötkölleen — —
Tai tappavat mun, peijoonit, kuin torakan,
ja eukko parka itkun päästäis morakan — —.»
Niin nenä kelmeänä, piiputonna suu
— lie missä portahilla — kattoon tuijottaa
nyt ukko, siunailee ja peijooneita hokee,
näkyjä näkee, aivan ihmeellistä kokee. —
Pelosta hourii, kuinka pauhaa, torajaa
ylitse kansan Mooses — — Siinain kukkulalta.