ei Kiinassa ole puutetta. Ennustaminen on pääasiallisesti sokeain
tehtävä. He kulkevat kaupungilla joko yksin tai kaksin tahi jonkun
näkevän johtamana. Heitä pelätään. Sanotaan heidän ennen maailmassa
ollessaan olleen suuria syntisiä ja pahaintekoinsa palkkiona on nyt
sokeus! Voivathan he nytkin tehdä pahaa salaisilla, "hyville ihmisille"
tuntemattomalla tavalla. Heitä ei uskalleta suututtaa. Heiltä
tiedustellaan tulevia tapahtumia. Naapuristossamme eli eräs emäntä.
Taloon odotettiin perillistä, mutta jo ennakolta tahdottiin tietää,
josko tulija oli poika. Jokaiselta sivukulkevalta tiedusteltiin sitä.
Ennustajat sanoivat pojan olevan tulossa. Emäntä siitä mielissään antoi
riisit, antoi rahat ja odotti ilolla pientä miestä.
Tulipa sitten taas vanha, sokea ukko ja ennusti emännälle. Hänen
ennustaessa, hänen oppaansa, kymmenvuotinen poikaviikari, livistikin
tiehensä, vieden ukkopahan rahat ja tavarat muassaan. Tuostakos ukko
suuttui. Kadulla vanhus itkeä vollotti korkealla äänellä! Siihen
kokoontui kansaa kaikenlaista. Ukko valittaen sanoi:
"Mihinkäs minä poloinen nyt joudun tässä vieraassa paikassa, kun en
tunne tietä, enkä ihmisiä ja kun tuo veitikka vei vasket, vei vaatteet
jättäen minut typötyhjäksi!"
"Etkös tiedä vanhus, mihin poika juosta pinkasi?" kysyin.
"Voi veikkonen, mistäs minä poloinen sen tietäisin!" sanoi ukko.
"Olethan ennustaja", virkoin.
"Olen kyllä", vakuutti mies.
"Sanoithan tuolle emännälle syntyvän pojan!"
"Niin sanoin. Poika hänelle syntyykin", sanoi ukko uljaasti.
"Ollen ennustaja, tiedät tulevaisia, jos tiedät tulevaisia, niin
tottahan silloin tiedät jo tapahtuneita. Jos tiedät tuolle emännälle
pojan syntyvän, niin tottahan tiedät, mihin poikanen on juossut",
sanoin vanhukselle.
Hän vaikeni. -- Siinä kerättiin hänelle muutamia kolikoita ja niin ukko
lähti tiehensä.
On näkeviäkin ennustajia ja toimi ei liene vähemmän tuottava. Ennustaja
tavallisesti istuu pienen pöydän ääressä liikerikkaalla kadulla. Kynä
kädessä hän maalailee muilta kuolevaisilta salattuja sanoja niiden
häntä pelolla katsoessa, jotka hänen apuaan tarvitsevat.
Monenlaiset hädät ja huolet pakoittavat ihmisten turvaamaan heihin.
III:mas Luku.
Oleskellessa Kiinalaisten keskuudessa, herää sydämessä halu tutustua
heidän entisyyteensä. Lähteistä, joita on saatavana, käy selville, että
Kiinan kansa on ollut olemassa jo ennen Abrahamin aikoja. Se oli jo
silloin sivistynyt kansa. Noin 2,200 e.Kr. oli uudisasukkaita asettunut
asumaan nykyisen Kiinan luoteiskolkkaan, Huang virran varrelle. Mistä
he tulivat sitä ei voitane tarkoin sanoa. Joku tiedemies arvelee heidät
Babyloniasta tulleiksi. Arvelunsa perustaa hän seuraaviin tosiasioihin:
1:ksi: Babylonia oli laaja, hyvin viljelty maa, jossa pellot
kasteltiin. Niin tekevät Kiinalaisetkin.
2:ksi: Babylonialaiset kutsuivat maataan "keski-valtakunnaksi". Niin
kutsuvat Kiinalaisetkin.
3:ksi: sekä Babylonialaiset että Kiinalaiset jakavat maansa
historiantakaisen ajan 10:neen aikakauteen.
4:ksi: molempain kansain keskuudessa on ollut suuria tähtientutkijoita.
5:ksi: ajanlasku on samanlainen. Ensin asuen Huang virran varrella ovat
he sitten vähitellen anastaneet toisten asuma-aloja, milloin
asevoimalla, kulloin rauhallisella kanssakäymisellä.
Kaukaisessa muinaisuudessa sanovat Kiinalaiset olleen kolme
hallitsijaa, joista kukin hallitsi tuhansia vuosia. Tuli sitten
keisari, joka ihmisiä opetti asuntoja laittamaan ja toinen, joka toi
tulen taivaasta ihmisten avuksi.
Kiinan kuuluisat opettajat eivät puhu kaukaisemmasta ajasta kuin
_Jao Keisarin_ ajasta, noin v. 2357-2255 e.Kr. Jao oli yksi Kiinan
hyvistä keisareista. Jaon lapsena ollessa tapettiin hänen isänsä siitä
syystä, kun jätti kesken maan kuivaamistyön. Jao, keisariksi tultuaan,
päätti olla uskollinen virassaan. Lopettaakseen isältään keskenjääneen
työn, oli hän pois kotoaan 13 vuotta! Sinä aikana kulki hän kolmasti
kotinsa ohitse poikkeamatta sinne. Eräänä päivänä nousi hän ruokapöydän
äärestä 10 kertaa, kuullakseen kansan valituksia. Samasta syystä
keskeytyi häneltä kylpy yhtenä päivänä kolme eri kertaa.
Jao keisari tahtoi omalla esimerkillään opettaa alamaisiaan pontevaan
toimintaan ja velvollisuuksiensa täyttämiseen. Olen kuullut isien
kertovan Jaosta lapsilleen heitä ahkeruuteen kehottaessaan.
Toinen hyvistä keisareista oli _Shuen_ ja kolmas _Juu_. Huunaan
maakunnassa on eräs kallio, johon on hakattu kertomus Juu keisarin
toimista.
Kiinan valtio on syntynyt pienistä, keskenään liitossa olevista
valtioista, mutta kun vahvemmat aina sortivat heikompia, oli
lakkaamatta rauhattomuutta ja keskinäisiä sotia. Liittovaltioiden
eripuraisuudesta teki lopun