ei Kiinan kansa ole. Kaikkialla on temppeleitä, mutta niiden
ruohoittuneet pihamaat todistavat niissä kävijäin vähyydestä ja niiden
rappiotila ihmisten välinpitämättömyydestä. Enemmistö käy niissä vaan
tavan vuoksi.
Suurin osa kansasta tunnustaa Fuhn eli Buddhan _oppia_, joka tuotiin
Indiasta. Siihen aikaan kun Jeesus tuli maailmaan, eli Kiinassa Ping
Tii niminen keisari, joka lähetti lähettiläitä länteen selkoa ottamaan
siellä olevasta suuresta opettajasta, josta hän oli kuullut.
Lähettiläät saapuivat Indiaan, kuulivat Buddhasta ja pakisivat
kotimaahansa, pyhät kirjat, opettajat ja epäjumalat muassaan.
Tätä uutta oppia alettiin levittää, mutta hitaasti se edistyi
ensiaikoina. Fuhn oppi vaatii yksinäistä elämää ja siten hajoittaa
perheet, katkoo kaikki sukulaissiteet. Munkit ja nunnat asuvat
temppeleissä, jotka ovat samalla luostareita. Heidän on luovuttava
kaikesta. Heillä ei ole isää, ei äitiä, ei sisaria eikä veljiä. He ovat
yksin maailmassa ja valan tehtyään, ovat he kuolleet maailmalle! Ei
heistä puhuta eikä heitä kysytä. He ovat Buddhan pappeja ja papittaria.
Pappeja kutsutaan "hoo shang" ja papittaria "niikuu."
He ovat halveksittuja ja ainoastaan rahvas turvaa heidän apuunsa.
Alempiarvoiset papit kulkevat kerjäämässä, luvaten kaikenlaista
rikkautta antajalle ja jolleivät apua saa, niin manaavat pahemmin kuin
Joukahainen Väinämöistä! Sanovat voivansa sulkea taivaan ja avata
helvetin. Siinä aukenee tiukinkin koura, ainakin pelosta, jos ei
halusta.
Moni mies, ruunun kouraa välttääkseen, ajattaa tukkansa, pukeutuu
hooshangin laajaan viittaan ja niin on pappi valmis! Kun joku kuolee,
kutsutaan papit "kirjaa lukemaan", jotta kuolleen sielu kiirastulesta,
tai muusta vaivanpaikasta, pois pääsisi. Suletuin silmin ja ruumistaan
huojustellen lukevat he ja jos kysyt:
"Ymmärrättekö mitä luette?" vastaavat he:
"Kah, se on jumalain kieltä, kukas sitä ymmärtää!"
Kang Hsii keisari eräässä esitelmässään hyvin ankarasti puhuu Buddhan
papeista, leimaten heidät tuhoatuottavaksi joukkioksi. Kovin sanoin
nuhtelee hän isiä ja miehiä siitä, kun antavat
suuren vallan vaimoillensa,
luvan laajan lapsillensa,
perehellensä peräti,
kulkea kylän kujilla,
tepastella temppeleissä
valkosukissa, päät kukissa,
tuolla tyhmäin tungoksessa,
pahain pappien parissa.
Yhtä ankarasti arvostelee hän Tao pappejakin, joita kansa nimittää "tao
sir." _Tao-oppi_ on alkuaan Lao nimisen ajattelijan järjestämä uskonto.
Lao eli Hoonaanissa noin v. 640 e.Kr. Hän puhui "sanasta" (tao) josta
kaikki on alkunsa saanut. Hänen oppilaansa järjestelivät hänen
opetuksiaan hyvin salaperäiseksi ja monimutkaiseksi niin että
jälkimaailman on ollut vaikea saada selville niiden alkuperäisyyttä.
Tämänkin uskonnon mukaan on yksin eläminen autuuttava. Sen papit ja
papittaret asuvat temppeleissä ja ovat suuremmassa arvossa pidetyt. He
eivät aja hivuksiaan, ovat rikkaampia kuin Buddhalaiset papit.
Jälkimäisillä ei ole ylipaimenta, mutta edellisillä on piispa, yhtä
voimallinen kuin paavi ja vieläkin voimallisempi, sillä jumalatkin ovat
hänen valtansa alla! -- Epäjumalat ovat molemmilla yhteiset. Niitä on
savisia, puisia ja paperille maalattuja.
Paitsi näitä kahta pääuskontoa, on Kiinassa paljon _lahkoja_, mutta
uskonnonvapauden vallitessa ei sorrosta tiedetä.
Molemmat uskonnot vaativat _uhreja_. Uhrit ovat enimmäkseen
_verettömiä_ nim. rahaa, ruokaa, suitsutusta, mutta on _veriuhrejakin_.
Matkustin kerran Kuangsin virralla. Virta teki mutkan ja rannalle,
juuri mutkan kohdalle, oli rakennettu temppeli. Lähestyessämme sitä,
venemies vaikeni, eikä vastannut kysymyksiini. Juhlallisesti nousi hän,
pukeutui valkoiseen nuttuun ja ottaen veneen keulasta kauniin,
valkoisen kukon, meni perälle venettä, katkasi linnulta kaulan,
pyyhkäsi verta ankkuriköyteen, mastoon ja moneen muuhun paikkaan.
Kolmasti langettuaan kasvoilleen, hän riisui nutun päältään ja alkoi
puhella.
"Miksi uhrasitte tässä paikassa?" kysyin.
"Siksi, kun juuri tässä kohden jokea asuu jumala, ahnas ja paha. Jollei
sille uhraa valkoisen kukon verta, niin se kaataa veneen!" sanoi mies.
Poikalapsen synnyttyä rientää isä temppeliin uhratakseen siellä kanan
tai kukon verta. Jongsinissa, jossa asumme, on kaupungin
suojelusjumalan kuva rumasti tahrittu verellä.
Kävin kerran temppelissä, jossa uhrattiin kanoja, kukkoja, ankkoja ja
vasikoita. Siellä oli hedelmän, makeisen ja uhrieläinten myyjiä
istumassa pöytiensä ääressä. Saviset jumalat olivat matalan aitauksen
takana, jonka edessä uhrieläin tapettiin ja sen veri vuodatettiin
maahan.
"Miksi uhraatte verta?" kysyin yhdeltä.
"Tämä puusaa rakastaa verta", vastasi hän. --
Aamun tultua, päivän päättyessä ja matkalle lähtiessä uhrataan
tavallisesti vaan suitsutusta. Pieneen, porolla täytettyyn astiaan
pannaan pystyyn pari, kolme hienoa tikkua ja niiden hiljalleen palaessa
kohoaa vähän hyvältä tuoksahtava savu.
Usein olen nähnyt temppelien oven yläpuolella sanat: "juu kiu, pih ing"
jotka vastaavat Vapahtajan sanoja: "anokaa, niin teille annetaan".
Muutamissa temppeleissä on jumalia kymmenittäin. Yleisempiä ovat Buddha
eli Fuh, rikkauden jumala ja laupeuden jumalatar. Tältä jumalattarelta
äidit rukoilevat "poikalapsia". Muutamissa temppeleissä on tarjona
pieniä savinukkeja, joita naiset tuovat kotiin ikäänkuin takaukseksi
pyynnön täyttämisestä. Onhan siitäkin pieni sivutulo papeille! Katselin
erästä savesta tehtyä laupeudenjumalatarta. Meressä uivan, hirveän
suuren lohikäärmeen pään päällä se seisoi. Hooshang lennätti ruohomaton
ja sanoi minulle: "rukoile jumalatarta!"
Monasti matkoillani näin tiepuolessa kivisiä lehmiä. Kysyttyäni mitä
varten niitä oli tehty, kerrottiin niiden parantavan ihmisiä. Jos
päänkipua kärsivä hankaa päätään kivilehmän päähän, poistuu kipu.
Temppeleissä olevien isojen jumalien selässä on pyöreä reikä, josta
jumalassa asuva henki pääsee vapaasti poistumaan, jos kylälle mieli
tekee! Varkaille se on varsin mieluinen laitos, sillä sen kautta
tuppaavat he varastetut tavarat jumalan vatsaan. Se onkin mainio
piilopaikka niille, sillä eiväthän muut uskalla mennä niitä sieltä
kopeloimaan! Tavaroista tasajakoa tehdessään peittävät varkaat
vaatteella "puusaan" silmät, jottei se näe heidän tekoaan. Yksinäiset,
autiot temppelit ovatkin varasten pesinä.
Valistuneemmat oppineista eivät välitä näistä "puusista", mutta
jumaloitsevat Kongia ja hänen opetuksensa onkin _valtionuskontona_.
Siinä ei tarvita mitään papistoa. Kansanisät uhraavat hänelle ja hänen
neuvoaan noudattaen, koko kansa isien hengille. Taivas ja maa on
jumalallisen kunnioituksen esineenä. "Taivas on isä ja maa on äiti",
sanoo Kiinalainen.
Niin Tao, kuin Fuh papitkin koettavat vaikuttaa kansaan peloittamalla
heitä helvetin tuskilla. Jongsinin kaupungin suojelusjumalan pihamaalla
on koko joukko pieniä huoneita, joissa havaannollisesti näytetään
kadotuksen kauhut. Kukin eri huone esittää eri osastoa helvetissä. Joka
osastossa on tuomari apulaisineen ja tuomittavat. Valehtelijalta
leikataan kieli, panettelijalta hakataan korva j.n.e. Toisissa
kaupungeissa on taivaskin nähtävänä! --
Jumalat ylipäänsä ovat rumat, peloittavat. Niitä lahjoitaan etteivät
tekisi pahaa. Kävin puusepän työhuoneessa, jossa tehtiin "puusia."
Sielläkös oli jumalia jos jonkinlaisia! Pienemmät olivat hyllyillä,
niinkuin kauppatavara ainakin.
Kiinalaiset pelkäävät pahojahenkiä ja koettavat suojella itseään
niiltä. On eräs päivä, jolloin sanotaan pahojenhenkien manalasta
tulevan ikäänkuin huvimatkalle tänne maan päälle. Ne kulkevat joukoissa
kaduilla ja kujilla. Kenen tuvasta tuli tuikkaa, sinne tunkeutuvat
tuhon tekoon, ja siitä syystä tuona onnettomuuden päivänä ei uskalleta
tulta sytyttää kadun puoleisiin huoneisiin. Jos sytytetään, niin
suletaan ovi!
Virkamiesten, varsinkin kaupungin hallitsijan, täytyy, ainakin kerran
kuukaudessa, käydä kaupungin suojelusjumalan temppelissä. Jollei hän
sitä tee, syyttää kansa häntä onnettomuuden tultua.
"He etsivät sielua!"
Aurinko oli mailleen mennyt ja pimeys peitti seudut saapuessamme Anren
nimisen kaupungin satamaan. Hapuroimme kaupungin ulkopuolella. Kulimme
kohti kaupungin porttia. Juuri portin luona kulki mies ja nainen
edellämme. Nainen kulki kumarruksissa, lyhty kädessä ja mies seurasi
häntä samallaisessa asennossa. Vaimo mainitsi tytön nimen, huutaen
häntä kotiin, johon mies äänekkäästi vastasi.
"Mitä he etsivät?" kysyin matkakumppaniltani.
"He etsivät sielua!" vastasi hän.
"Etsivät sielua;" toistin ja pyysin hänen selittämään asiaa. Hän sanoi:
"Me Kiinalaiset ajattelemme ihmisellä olevan kolme sielua. Yksi
sieluista jää kotiin, toinen menee hautaan ja kolmas tuonelaan. Nyt on
tuon vaimon lapsi hyvin sairas ja yksi hänen sieluistaan on jo mennyt
pois, senvuoksi vanhemmat sitä etsivät ja kutsuvat takasin."