Kuin helkettä viulujen pienten
humu heikeä koivun ja seljan soi.
On yö yli metsän nienten,
mut niittyä kuu hopeoi.
Mik' on häämötys kutrien häilyvien?
Kisa vallaton käy, utuvarpahinen.
Ti-ta! Ti-ta! Ti-ta!
Kuin harsoja, nilkkoja leijuu,
helokaulat kaartuu ja olkapäät.
Ohi vilkkuen kiepuu ja keijuu
sirot anturat siivekkäät.
Ken keijuja tuo kera karkelohon,
yön tanhuat kuun hopeoissa kun on?
Ti-ta! Ti-ta! Titania.