Innon miestä, kunnon miestä,
kynän miestä, kynnön miestä,
seppoa sepon pajassa,
Pellervoista pellon työssä
kiittävi kera-eläjät,
vaivastasi viljan saajat.
Heilivi heleä laiho
aurasi vako-alalla;
syvemmä vakosi syöpyi,
siemen loitomma sirahti,
konsa peltoa peräsit,
kyisempätä kyntömaata,
kansan korpisen sisua.
Oispa korpi kostuneempi,
raatumpi karu kamara,
kerkeämmin kiitteleisi,
ylevämmin ymmärtäisi
arvoa vaon ajajan,
uran kaivun kauneutta,
palvoisi palavin mielin,
tulisesti toivottaisi
noita paljon nousevaksi
sukuasi Suomen soille,
rotuasi roudan maille
pitämähän pellon puolta
liioilta vilun vihoilta,
hallan töiltä haikeoilta.